10 päivää jäljellä

10 päivän päästä tähän aikaan olen jo ensimmäistä iltaani Dublinissa. Vaikea sitä on vieläkään ihan täysin käsittää! Kaikki ne, joille asiasta kerron, hämmästelevät ja ensimmäinen toteamus on aina, että hieno juttu. Niinhän se onkin, todella hieno juttu, mutta itsellä tietysti fiilikset vaihtelee lähinnä jännityksestä pelkoon.

Jännittäväähän tämä on kaikin puolin. Minusta tuntuu, etten ole valmistautunut riittävästi, tämä kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja kivuttomasti. Mietin sitäkin, että apua, en ole vielä alkanut pakkaamaan! Tosin, ehkä en siihen ihan kymmentä päivää tarvitse. :D

Tällä hetkellä odotan eniten viimeistä työpäivääni kaupan kassalla sekä yhteisiä hetkiä, jotka vielä ennen lähtöä saan viettää perheen ja ystävien kanssa. On hyvä keskittyä näihin iloisiin hetkiin, jotta jännitys ei sentään vielä ota ihan kokonaan valtaa.

Pelkoa herättää ajatus siitä, kuinka hirmuinen ikävä minun tulee kaikkia ihania ihmisiä, jotka jäävät tänne Suomeen. Yritän miettiä, että se on vain kolme kuukautta, mutta tietysti nyt se tuntuu kovin pitkältä ajalta. Kuulin tässä taannoin radiosta biisin, joka sopii lyriikoiltaan lähes täydellisesti tähän tulevaan eroon. Linkkaan sen vain tähän, ei ne sanat sen enempää selittelyjä vaadi:

Vähän vielä koira-asiaa...

Tämä blogi tulee kesän ajan keskittymään pääasiassa au pair-uraani Irlannissa. Palataan kuitenkin hetkeksi vielä blogin alkuperäiseen ideaan, eli koiranhankintajuttuihin...

Missiona tämän kevään aikana on ollut vierailla kolmessa kennelissä, joihin on suunnitteilla käyttölinjaisen englanninspringerspanielin pennut. Minä olen nyt käynyt kaikissa kolmessa, Janilta jäi ensimmäinen käynti väliin ja se onkin vielä mahdollsesti työn alla sen jälkeen, kun olen jo lähtenyt.

Ensimmäisestä käynnistä olenkin tänne ehtinyt kirjoitella. Pidin kasvattajista paljon, heillä oli hyviä ajatuksia ja he osasivat kertoa meidän kannaltamme olennaisia asioita, joka oli minusta tärkeää. Tämän reissun tein ystävän kanssa, joka osasi kysellä paljon asioita, jotka eivät olisi tulleet minulle mieleenkään. Hän tietty on jo koiranomistaja ja henkeen ja vereen koiraharrastaja. :D Tämän reissun jälkeen melkein jo päätin, että tämä se on, mutta maltoin mieleni vielä...

Toinen kennelkäynti saatiin myös järjestymään, tällä kertaa yhdessä Janin kanssa. Se oli hieman ensimmäisestä käynnistä poikkeava, sillä olimme seuraamassa nuorien spanielien koulutusta. Sitä oli mielenkiintoista seurata, mutta saimme melko vähän aikaa jutella kasvattajan kanssa. Käynti oli antoisa, mutta minulle jäi yhä sellainen fiilis, että ensimmäinen oli parempi mätchi, ainakin minulle.

Tänään teimme yhdessä Janin kanssa reissun viimeiseen kenneliin. Käynti oli todella antoisa, juttu luisti ja kasvattajat vaikuttivat mukavilta. Pääsimme myös tällä käynnillä näkemään koiria käytännön työssä, hakukuvio ja nouto tuli nähtyä. Olimme todella tyytyväisiä ja olimme tällä kertaa yhtä mieltä siitä, että tämä natsaa aika hyvin.

Valintaa näiden kolmen välillä emme vielä ole varsinaisesti tehneet, mutta selvillä on, mihin mahdollisesti ensisijaisesti teemme varauksen. Täytyy kuitenkin vielä odottaa, että alkaa olla pentuja todellakin tulossa ennen kuin aletaan tekemään varsinaisia siirtoja. :) Olen kuitenkin enemmän kuin onnellinen, että olen nyt ehtinyt käymään kaikissa kolmessa ennen Irlannin-matkaani. Tällaisia kuulumisia tällä saralla, nyt alkaa pitkä matka painaa silmäluomia, pitääkin alkaa luikkia sänkyyn! :D

Month to go !

 

Nyt on lähtöpäivä selvillä ja lentoliput varattu! Lähden siis tasan kuukauden päästä, 7. toukokuuta, kohti Dublinia. Hankin samaan hyömyyn myös paluulipun, jossa päivämääränä on 28. heinäkuuta. Tämä ihan oikeasti tapahtuu! 

Sen verran voisin jo tulevasta host-perheestäni paljastaa, että siihen kuuluu äiti, isä ja kolme poikaa, jotka ovat iältään 4-, 6- ja 8-vuotiaat. Aina kun kerron ihmisille sen, että tulen huolehtimaan kolmesta pojasta ja vielä kun kerron nuo iät, niin kaikki hymähtävät merkitsevästi hymyillen. :D Kaikki siis olettavat, että minulla tulee olemaan kädet täynnä. Itse en ole niinkään huolissani, olenhan minä sen verran lapsia hoitanut ja joukkoon on mahtunut monenmoisia vilkkaitakin yksilöitä. Varmasti välillä tulee tilanteita, jolloin pinna kiristyy ja lapset testaavat, miten pitkälle venyn, mutta en silti pelkää, kyllä mä pärjään. :)

Meinasin jo tokaista, että kun lennot on varattu, niin kaikki alkaa olla valmista. Mutta ei lähelläkään! Paljon kaikkea pitää vielä hoitaa ja selvittää, tällä hetkellä minulla ei ole edes matkalaukkua. Passin hankintakin on vielä kesken ja tuntuu siltä, että miljoona koulutehtävää on tekemättä ja yksi tenttikin on vielä juuri ennen lähtöä. Lisäksi jos haluan valmistua tämän vuoden joulukuussa, niin opinnäytetyökin pitäisi saada alulle ja sen teoriaosuutta kirjoitella sitten Irlannissa, jos on aikaa (nimenomaan jos!). 

Tällä hetkellä fiilikset lähdöstä vaihtelevat pelonsekaisista todella jännittyneisiin. Iltaisin, kun menen nukkumaan kullan kainaloon, ajatukset alkavat laukkaamaan ja ikäväkin iskee oudosti etuajassa. Tai lähinnä varmaan pelko siitä, kuinka ikävä minun tuleekaan Jania ja kaikkia rakkaita ihmisiä. Päivisin jännittyneet tunnelmat ovat päällimäisinä ja suunnittelen jo kaikkea, mitä tulen lastenhoidon lisäksi Irlannissa tekemään. Fiilikset ovat siis hyvin sekavat, mutta katsotaan miten ne tässä kuukauden aikana kehittyvät. Tuskin tosin jännitys helpottaa, kasvaa vain... 

Dublin calling!

Blogia aloittaessani vihjasin, että haaveenani olisi lähteä kesäksi au pairiksi johonkin päin Eurooppaa. Nyt haaveeni on täyttä totta! Tänään sain viimeisen varmistuksen: Lähden kesäksi Irlantiin, Dubliniin au pairiksi!

En ole sen enempää hakuprosessista tänne kirjoitellut vaan tein jo varhain sen päätöksen, että kirjoitan tämän tekstin heti kun lähtöni on varmaa. Nyt voin kuitenkin hieman valaista, miten asiat ovat edenneet...

Aluksi laitoin hakemuksen Allianssin nuorisovaihtoon ja maksoin ohjelmamaksun (ensimmäinen kustannus). Tämän jälkeen aloin vähitellen keräämään nuorisovaihdon sivuille hakemukseen tarvittavia liitteitä, joita on aika paljon. Niihin kuuluu muun muassa lastenhoitotodistuksia, passin kopio, rikosrekisteriote (toinen kustannus) ja paljon kaikkea muuta. Lisäksi laitoin passin hakuun, koska 10 v. vanha passini meni vanhaksi vuoden alussa (kolmas kustannus). En ole vieläkään saanut kaikkia liitteitä lähetettyä! Yleensä hakemus lähetetään kohdemaihin vasta, kun kaikki liitteet on lähetetty. Mutta koska olin kesähakija, niin hakemukseni perustiedot lähetettiin alustavasti Irlantiin. Pari päivää tämän jälkeen sain jo tiedon, että yksi perhe olisi kiinnostunut ja skype-haastattelu perheen kanssa sovittiinkin pian.

Jännitin haastattelua hurjasti, niin kuin varmaan kuvitella saattaa! Oli aluksi todella hurjaa puhua englantia, mutta vähitellen se alkoi sujua. En jäätynyt kuin pari kertaa. :D Ajattelin että haastattelu kestäisi ehkä vartin, mutta siihen menikin yli tunti! Tuntui että juttu perheen vanhempien kanssa luisti ja toivon, että samanlainen tunne jatkuu vielä kohteessakin.

Minulle jäi niin hyvä olo perheestä, että päätin että se on sitten tässä, jos perhe minut haluaa au pairikseen. Pari päivää odotin kärsimättömänä, mitä perhe on mieltä ja lopulta vastaus tuli: he halusivat minut au pairiksi! Tänään viimeinen varmistus tuli vielä Allianssin nuorisovaihdolta.

Lähden siis noin kuukauden päästä Irlantiin ja palaan heinäkuun lopulla. Tämä päätös vaikuttaa nyt hyvin vahvasti tämän blogin sisältöön: kesän ajan blogi tulee kertomaan lähinnä au pair-elämästäni Dublinissa! Blogin nimi säilyy samana eikä koirasuunnitelmat ole muuttuneet, joten sekin teema pysyy täällä jollain muotoa. Tänään vaihdoin myös hieman blogin ulkoasua ja banneriin löytyi kuva Dublinista. Teen paremman bannerin heti, kun saan omia kuvia Dublinista. Joka tapauksessa tästä lähtien blogin tekstit keskittyvät pitkälti yhteen teemaan: AU PAIRINA DUBLINISSA, IRLANNISSA!