Sunday at the Fairy Gardens

Tänään oli tosiaan hieman poikkeuksellinen päivä. Perheen vanhemmat sanoivat minulle jo eilen, että tänään voitaisiin mennä johonkin ajelemaan, jotta minäkin pääsisin ulos talosta välillä. Sehän sopi minulle vallan loistavasti! Aamulla suunnitelmat kuitenkin muuttuivat hieman, kun naapurin vanha rouva kutsui perheen grillaamaan heidän puutarhalleen. En aluksi ymmärtänyt yhtään, mihin olimme menossa, kun lähdimme autolla perheen isän ja poikien kanssa naapurien puutarhalle. Matkalla perheen isä kuitenkin selitti, että jotkut kaupungissa asuvat ihmiset vuokraavat itselleen pienen puutarhan, jossa he kasvattavat vihanneksia ym omiin tarpeisiinsa. 

Naapurin vanhalla pariskunnalla oli hauskoja tekstejä ympäri puutarhaa.

Tässä puutarhassa tuli vietettyä tänään koko iltapäivä. :)

Saavuimme puutarhalle, joka oli vain noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä. Paikka oli jonkin maatilan tiluksilla oleva iso aukea, jossa oli paljon pieniä, aidattuja puutarhoja. Suurimassa osassa oli omat pienet vajat, joissa voi säilyttää tarvikkeita, joita puutarhan hoidossa tarvitaan. Naapurin vanhalla pariskunnalla oli kiva pieni puutarha, jossa oli kaksikin vajaa ja pieni terassi. Siellä me sitten istuskelimme suurimman osan päivää, grillailtiin ja nautittiin aurinkoisesta kelistä. Paikalla oli meidän lisäksemme naapurissa asuva pariskunta lapsineen. Tunnelma oli mukava ja rento, istuskelimme, juttelimme, vitsailimme. Tarjolla oli myös hieman viiniä, jota otin kuitenkin maltillisesti, sillä onhan huomenna taas arkipäivä. ;) Teimme kierroksen puutarhoilla ja kerrankin minulla oli tosiaan kamera mukana, joten kuviakin tuli otettua kohtuullisesti. Lapsille puutarhassa oli niin sanottu "Fairy Garden", joka oli pieni metsikkö, jossa oli puu, johon oli sidottu nauhoja. Ymmärsin, että niitä oli sidottu keijuja varten. Kiertelimme puutarhojen ympäri. Joidenkin puutarhojen vajojen kyjlessä oli pieniä keijujen ovia, joista lapset tietty tykkäsivät kovasti. 

Päivä oli todella mukava, ihmiset rentoja, niinkuin täällä yleensäkin! Naapurit ottivat minut todella hyvin mukaan ja saivat oloni tuntumaan kotoisalta ja tervetulleelta. Eipä muuta voisi toivoakaan! Seuraavassa läjä niitä kuuluisia kuvia ... ;) 

 

Minä ja keijujen puu

Bongasin tietysti maatilan aasit ja ponin. :D

Keijujen ovi ;)

Niinpä ... ;D

Au pair-elämän tunnuslause!

  

My first week as an au pair

Tervehdys kaikille! Nyt on jälleen sunnuntai ja ensimmäinen viikko au pair-elämää takana ja voin vaan sanoa, että huhhuh. Työ on rankkaa, mut edelleen on ihan hyvä fiilis kaikesta! :) 

Mun tavanomainen päivä arkena alkaa noin 7.30. Menen hiukan ennen puolta alakertaan ja alan ottaa aamupalajuttuja esille. Perheen äiti tai isä huolehtii lasten herättämisestä ja pukemisesta, minä huolehdin sitten aamupalan jaon ja valvonnan. Tässä vaiheessa vanhemmat lähtevätkin töihin ja minä jään lasten kanssa keskenään. Aamupalan jälkeen valvon, että kaksi vanhempaa poikaa pesee hampaansa ja kasvonsa sekä laittavat hiuksensa kuosiin. Sen jälkeen huolehdin, että he laittavat eväslaatikkonsa reppuunsa ja sitten lähdenkin koko köörin kanssa kahdeksalta läheiselle bussipysäkille. Kaksi vanhempaa poikaa lähtevät kouluun päiväksi ja minä ja nuorin poika palaamme kotiin. Aamupäivä kuluu tiskejä laitellen, pyykkiä pesten ja nuorimman pojan kanssa leikkien ja mahdollisuuksien mukaan ulkoillen. Ennen puolta päivää tarjoilen pojalle kevyen välipalan, jonka jälkeen hän pesee hampaansa ja naamansa ja minä laitan hänen hiuksensa hyvin. Sen jälkeen lähdemme kotoa ja saatan pojan pienen matkan päähän niin sanottuun "kerhoon" tai "eskariin", jotain sellaista suomalaista se kai vastaa. Tämän jälkeen minulla on vajaa kolme tuntia aikaa häärätä kotona yksin, laitan pyykkejä, syön lounasta, siivoilen ja valmistan päivällisen. Kolmen maissa haen ensin kaksi vanhempaa poikaa bussipysäkiltä ja hetken kuluttua haemme yhdessä nuorimmaisen kerhosta. Kotona huolehdin, että kaksi vanhempaa poikaa tekevät läksynsä, jonka jälkeen syömme päivällisen. Päivällisen jälkeen siivoan pöydän ja laitan tiskit, jonka jälkeen yleensä vanhemmat tulevatkin jo kotiin. Päivä päättyy viimeistään noin klo 17.

Tämä viikko kului pitkälti arkipäivien kaavan opettelussa. Perheen äiti oli kotona maanantaista keskiviikkoon ja opasti minulle asioita, kuten joidenkin helppojen ruokien valmistusta ja pyykinpesukoneen jne käyttöä. Torstaina ja perjantaina minulla olikin täydet työpäivät, jolloin olin yksin lasten kanssa. Kaikki sujui ihan hyvin, työtä riittää, mutta eipähän ehdi tulla tylsää. Ja pojat ovat loppujen lopuksi todella hyväkäytöksisiä, mitä nyt homma välillä lähtee vähän lapasesta, kun he ovat kaikki paikalla.

Vapaa-aikaa minulla on siis arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Perheen vanhemmat onneksi arvostavat sitä, että minulla tulee olla myös vapaa-aikaa ja he saattavat viikonloppuisin sanoa lapsillekin, että Kaisalla on nyt vapaata, hän ei tule leikkimään. Toki auttelen parhaani mukaan kotitöissä vapaa-ajallanikin, mutta suuri osa omasta ajastani kuluu täällä huoneessani oleskellen, varsinkin viikolla.

Tällä viikolla telkkarista tuli Euroviisuja ja koska olen kunnon Euroviisu-fani, halusin katsoa molemmat semifinaalit ja eilen katsoin sitten varsinaisen finaalin. Onnistuin siinä sivussa koukuttamaan myös perheen vanhimman pojan Euroviisuihin. :D Tiistaina katsoimme ensimmäisen semifinaalin ja perheen äiti tarjosi minulle ensimmäisen Guinnessini, sillä siitä oli ollut aiemmin puhetta. Tuli juotua ja itse asiassa hyvää oli, vaikka en normaalisti olutta juo. :) Olen tällä viikolla (ja tälläkin hetkellä :D) katsellut myös mm-jääkiekkoa, Suomen pelejä, niitä pystyy onneksi katsomaan livenä youtubesta IIHF:n kanavalta.

Valmiina Euroviisujen ensimmäiseen semifinaaliin kera Guinness-tuopillisen!

Keskiviikkoiltana uskaltauduin ensimmäistä kertaa yksinäni ulkoilemaan. Kävin hieman kävelyllä lähiympäristössä ja samalla reissulla kävin myös läheisessä marketissa ihmettelemässä ja ostamassa itselleni hieman herkkuja tänne omaan huoneeseeni. Tämä lähiö on nimeltään Ongar ja alue on mielestäni hieno, pienessä keskuksessa on kaikki mitä tarvitsee aina ruokakaupasta ja apteekista perinteiseen irkkupubiin (tietenkin!). Keskuksen ympärillä on paljon taloja ja toisaalta paljon myös vihreää. Seuraavassa pari kuvaa, jotka otin kävelyretkelläni ympäristöstä.

Tänään oli hieman erilainen päivä ja muistin vihdoin ottaa kameran mukaan reissuun, joten kuvia riittää. Teenkin tästä päivästä vielä ihan oman postauksensa... ;)

First day in Dublin

Noniin, täällä sitä nyt sit ollaan, Dublinissa! :D Mut alotetaanpas alusta, elikkä eilisestä...

Eilen aamulla lähdettiin Janin kanssa kotoa matkaan kahdeksan maissa aamulla. Ensimmäinen pysäkki oli lapsuudenkodissani, johon jätimme minun autoni säilöön ja josta jatkoimme matkaa Helsinkiin isän kyydillä. Matka Helsinkiin kesti noin kolme tuntia, tosin pysähdyimme matkalla syömään, mikä lisäsi matka-aikaa. Lentokentällä olimme kahden maissa, jonka jälkeen teimme check-inin ja menimme vielä lentokentän kahvilaan odottelemaan, koska lentoni lähti vasta 16.15. Ehkä hyvin tietoisestikkin emme jättäneet Janin kanssa mitään suuria nyyhkyhyvästejä. Niin oli parempi, jotta erosta ei tullut liian hankala, koska kyllähän se silti tietysti kirpaisi. :P 

Kamat valmiina lähtöön!

Turvatarkastuksen toisella puolella olinkin sitten aivan yksin, mikä oli outoa, koska en ollut ennen lentänyt mihinkään yksin. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin harppoa kylttien ohjeistamana omalle portille, jossa alettiinkin melkein heti ottaa porukkaa sisään, kun sinne pääsin. Nappiaikataulu siis, ei joutunut odottelemaan. :) Lento lähti ajallaan ja oli lopulta perillä kymmenisen minuuttia etuajassa. Lento Helsingistä Dubliniin suorana kesti kolmisen tuntia. Sain istua ihan itsekseni ja tapoin aikaa lähinnä kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla lentokentältä ostamaani cosmoa. Niin hövelikin olin, että ostin colaa ja sipsejä, kerrankin kukaan perheenjäsen tmv ei ollut jarruttelemassa, et ei osteta ku on niin kallista. Olihan se kallista, mut nyt oli niin erikoistilanne, että oli ihan pakko. :D 

Vielä Helsinki-Vantaalla

Jossain matkan varrella, jonkin mantereen yllä... :D

Vielä siinäkään vaiheessa, kun oltiin jo laskeuduttu Dubliniin, minua ei oikeastaan jännittänyt pahemmin. Tietysti hiukan, mutta ihmettelin itsekin sitä, kuinka vähän jännitin. Porteista päästyäni bongasin heti kolme poikaa, joilla oli itse askarrellut "Welcome Kaisa"-posterit käsissään. Vastaanotto oli lämmin ja tunsin heti olevani tervetullut. Hetken kesti, että sain käännettyä englannin kielen päälle, ajoittain se tahtoo mennä pois päältä vieläkin, saatan sanoa esimerkiksi "niinku" kun pitäisi sanoa "like". :D 

Ensimmäinen iso ero Suomeen verrattuna: vasemmanpuoleinen liikenne. Eikä se liikennekkään niinkään, mutta se, että ratti on autossa "väärällä" puolella. Loppujen lopuksi siihenkin tottui äkkiä, mutta onneksi tässä perheessä au pairin ei tarvitse ajaa autoa. Olisin varmasti aina väärällä kaistalla ja väärään suuntaan menossa. Toinen, hieman ongelmaa aiheuttanut asia, oli se, että pistorasiat ovat erilaisia. Onneksi sain jo aamulla adapterin ja puhelimen laturiin sopivan pään. 

Eilinen ilta eli ensimmäinen ilta Dublinissa sujui hyvin, lähinnä tutustumisen ja rennon koti-illan merkeissä. Syötiin hyvin ja pelattiin hieman muuttuvaa labyrinttia, joka oli ilmeisesti lahja jommalta kummalta aiemmalta suomalaiselta au pairilta. Annoin myös perheelle minun tuliaiseni Suomesta. Lapsille toin Tatun ja Patun Suomi -kirjan, mutta tietysti engalnniksi käännettynä. Koko perheelle toin kaksi Iittalan Kastehelmi -tuikkukippaa ja kaksi levyä Fazerin travel suklaata. Loppuillan jutustelimme kaikenlaista, lähinnä jutut keskittyivät Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. 

Tänään oli onneksi sunnuntai, joten heti ei tarvinnut orientoitua au pairin hommaan. Sain nukkua "pitkään", kahden tunnin aikaerosta ja tietysti uudesta paikasta johtuen en nukkunut kuin kahdeksaan, ensimmäisen kerran havahduin jo kuudelta paikallista aikaa. Päivä oli aika rento, lähdimme perheen isän ja poikien kanssa liikenteeseen, jotta perheen äiti sai opiskelurauhan. Kävimme ensin leikkikentällä, sen jälkeen söimme eväitä piknik-tyylisesti ja veimme keskimmäisen pojan synttärijuhliin. Sinä aikana, kun yksi pojista oli juhlissa, ajelimme hieman katselemassa paikkoja. Ajoimme merenrannalle ja söimme jäätelöt. Matkalla pojat kyselivät minulta, minkä ikäinen olen, ja ihmettelivät, miksi vastaukseni on muuttunut eilisestä. Sanoin, että eilen olin 23, tänään 24, jolloin heille selvisi, että minulla on syntymäpäivä. En halunnut sitä aiemmin mainostaa, koska olen kuitenkin saanut juhlia syntymäpäivääni läheisteni kanssa Suomessa ennen lähtöäni. Päivä oli säänkin puolesta hyvä, aurinko paistoi ja lämpöä oli noin 20 astetta, joten kotiin palattuamme söimme päivällisen takapihalla. Minulle kerrottiin, että tämä on kesän ensimmäinen hieno päivä. Tällaisella päivällä on todellakin hyvä aloittaa tämä au pair seikkailu! 

Tässä kuvia rannalta... Keli oli tosiaan mitä mahtavin! :)

Huomenna alkaa sitten varsinaiset au pairin työt, perheen äiti on tosin onneksi kotona pari ensimmäistä päivää. Myöhemmin sitten asiaa siitä, miten hommat lähtee käyntiin... Stay tuned! ;)   

 

10 päivää jäljellä

10 päivän päästä tähän aikaan olen jo ensimmäistä iltaani Dublinissa. Vaikea sitä on vieläkään ihan täysin käsittää! Kaikki ne, joille asiasta kerron, hämmästelevät ja ensimmäinen toteamus on aina, että hieno juttu. Niinhän se onkin, todella hieno juttu, mutta itsellä tietysti fiilikset vaihtelee lähinnä jännityksestä pelkoon.

Jännittäväähän tämä on kaikin puolin. Minusta tuntuu, etten ole valmistautunut riittävästi, tämä kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja kivuttomasti. Mietin sitäkin, että apua, en ole vielä alkanut pakkaamaan! Tosin, ehkä en siihen ihan kymmentä päivää tarvitse. :D

Tällä hetkellä odotan eniten viimeistä työpäivääni kaupan kassalla sekä yhteisiä hetkiä, jotka vielä ennen lähtöä saan viettää perheen ja ystävien kanssa. On hyvä keskittyä näihin iloisiin hetkiin, jotta jännitys ei sentään vielä ota ihan kokonaan valtaa.

Pelkoa herättää ajatus siitä, kuinka hirmuinen ikävä minun tulee kaikkia ihania ihmisiä, jotka jäävät tänne Suomeen. Yritän miettiä, että se on vain kolme kuukautta, mutta tietysti nyt se tuntuu kovin pitkältä ajalta. Kuulin tässä taannoin radiosta biisin, joka sopii lyriikoiltaan lähes täydellisesti tähän tulevaan eroon. Linkkaan sen vain tähän, ei ne sanat sen enempää selittelyjä vaadi:

Vähän vielä koira-asiaa...

Tämä blogi tulee kesän ajan keskittymään pääasiassa au pair-uraani Irlannissa. Palataan kuitenkin hetkeksi vielä blogin alkuperäiseen ideaan, eli koiranhankintajuttuihin...

Missiona tämän kevään aikana on ollut vierailla kolmessa kennelissä, joihin on suunnitteilla käyttölinjaisen englanninspringerspanielin pennut. Minä olen nyt käynyt kaikissa kolmessa, Janilta jäi ensimmäinen käynti väliin ja se onkin vielä mahdollsesti työn alla sen jälkeen, kun olen jo lähtenyt.

Ensimmäisestä käynnistä olenkin tänne ehtinyt kirjoitella. Pidin kasvattajista paljon, heillä oli hyviä ajatuksia ja he osasivat kertoa meidän kannaltamme olennaisia asioita, joka oli minusta tärkeää. Tämän reissun tein ystävän kanssa, joka osasi kysellä paljon asioita, jotka eivät olisi tulleet minulle mieleenkään. Hän tietty on jo koiranomistaja ja henkeen ja vereen koiraharrastaja. :D Tämän reissun jälkeen melkein jo päätin, että tämä se on, mutta maltoin mieleni vielä...

Toinen kennelkäynti saatiin myös järjestymään, tällä kertaa yhdessä Janin kanssa. Se oli hieman ensimmäisestä käynnistä poikkeava, sillä olimme seuraamassa nuorien spanielien koulutusta. Sitä oli mielenkiintoista seurata, mutta saimme melko vähän aikaa jutella kasvattajan kanssa. Käynti oli antoisa, mutta minulle jäi yhä sellainen fiilis, että ensimmäinen oli parempi mätchi, ainakin minulle.

Tänään teimme yhdessä Janin kanssa reissun viimeiseen kenneliin. Käynti oli todella antoisa, juttu luisti ja kasvattajat vaikuttivat mukavilta. Pääsimme myös tällä käynnillä näkemään koiria käytännön työssä, hakukuvio ja nouto tuli nähtyä. Olimme todella tyytyväisiä ja olimme tällä kertaa yhtä mieltä siitä, että tämä natsaa aika hyvin.

Valintaa näiden kolmen välillä emme vielä ole varsinaisesti tehneet, mutta selvillä on, mihin mahdollisesti ensisijaisesti teemme varauksen. Täytyy kuitenkin vielä odottaa, että alkaa olla pentuja todellakin tulossa ennen kuin aletaan tekemään varsinaisia siirtoja. :) Olen kuitenkin enemmän kuin onnellinen, että olen nyt ehtinyt käymään kaikissa kolmessa ennen Irlannin-matkaani. Tällaisia kuulumisia tällä saralla, nyt alkaa pitkä matka painaa silmäluomia, pitääkin alkaa luikkia sänkyyn! :D

Month to go !

 

Nyt on lähtöpäivä selvillä ja lentoliput varattu! Lähden siis tasan kuukauden päästä, 7. toukokuuta, kohti Dublinia. Hankin samaan hyömyyn myös paluulipun, jossa päivämääränä on 28. heinäkuuta. Tämä ihan oikeasti tapahtuu! 

Sen verran voisin jo tulevasta host-perheestäni paljastaa, että siihen kuuluu äiti, isä ja kolme poikaa, jotka ovat iältään 4-, 6- ja 8-vuotiaat. Aina kun kerron ihmisille sen, että tulen huolehtimaan kolmesta pojasta ja vielä kun kerron nuo iät, niin kaikki hymähtävät merkitsevästi hymyillen. :D Kaikki siis olettavat, että minulla tulee olemaan kädet täynnä. Itse en ole niinkään huolissani, olenhan minä sen verran lapsia hoitanut ja joukkoon on mahtunut monenmoisia vilkkaitakin yksilöitä. Varmasti välillä tulee tilanteita, jolloin pinna kiristyy ja lapset testaavat, miten pitkälle venyn, mutta en silti pelkää, kyllä mä pärjään. :)

Meinasin jo tokaista, että kun lennot on varattu, niin kaikki alkaa olla valmista. Mutta ei lähelläkään! Paljon kaikkea pitää vielä hoitaa ja selvittää, tällä hetkellä minulla ei ole edes matkalaukkua. Passin hankintakin on vielä kesken ja tuntuu siltä, että miljoona koulutehtävää on tekemättä ja yksi tenttikin on vielä juuri ennen lähtöä. Lisäksi jos haluan valmistua tämän vuoden joulukuussa, niin opinnäytetyökin pitäisi saada alulle ja sen teoriaosuutta kirjoitella sitten Irlannissa, jos on aikaa (nimenomaan jos!). 

Tällä hetkellä fiilikset lähdöstä vaihtelevat pelonsekaisista todella jännittyneisiin. Iltaisin, kun menen nukkumaan kullan kainaloon, ajatukset alkavat laukkaamaan ja ikäväkin iskee oudosti etuajassa. Tai lähinnä varmaan pelko siitä, kuinka ikävä minun tuleekaan Jania ja kaikkia rakkaita ihmisiä. Päivisin jännittyneet tunnelmat ovat päällimäisinä ja suunnittelen jo kaikkea, mitä tulen lastenhoidon lisäksi Irlannissa tekemään. Fiilikset ovat siis hyvin sekavat, mutta katsotaan miten ne tässä kuukauden aikana kehittyvät. Tuskin tosin jännitys helpottaa, kasvaa vain... 

Dublin calling!

Blogia aloittaessani vihjasin, että haaveenani olisi lähteä kesäksi au pairiksi johonkin päin Eurooppaa. Nyt haaveeni on täyttä totta! Tänään sain viimeisen varmistuksen: Lähden kesäksi Irlantiin, Dubliniin au pairiksi!

En ole sen enempää hakuprosessista tänne kirjoitellut vaan tein jo varhain sen päätöksen, että kirjoitan tämän tekstin heti kun lähtöni on varmaa. Nyt voin kuitenkin hieman valaista, miten asiat ovat edenneet...

Aluksi laitoin hakemuksen Allianssin nuorisovaihtoon ja maksoin ohjelmamaksun (ensimmäinen kustannus). Tämän jälkeen aloin vähitellen keräämään nuorisovaihdon sivuille hakemukseen tarvittavia liitteitä, joita on aika paljon. Niihin kuuluu muun muassa lastenhoitotodistuksia, passin kopio, rikosrekisteriote (toinen kustannus) ja paljon kaikkea muuta. Lisäksi laitoin passin hakuun, koska 10 v. vanha passini meni vanhaksi vuoden alussa (kolmas kustannus). En ole vieläkään saanut kaikkia liitteitä lähetettyä! Yleensä hakemus lähetetään kohdemaihin vasta, kun kaikki liitteet on lähetetty. Mutta koska olin kesähakija, niin hakemukseni perustiedot lähetettiin alustavasti Irlantiin. Pari päivää tämän jälkeen sain jo tiedon, että yksi perhe olisi kiinnostunut ja skype-haastattelu perheen kanssa sovittiinkin pian.

Jännitin haastattelua hurjasti, niin kuin varmaan kuvitella saattaa! Oli aluksi todella hurjaa puhua englantia, mutta vähitellen se alkoi sujua. En jäätynyt kuin pari kertaa. :D Ajattelin että haastattelu kestäisi ehkä vartin, mutta siihen menikin yli tunti! Tuntui että juttu perheen vanhempien kanssa luisti ja toivon, että samanlainen tunne jatkuu vielä kohteessakin.

Minulle jäi niin hyvä olo perheestä, että päätin että se on sitten tässä, jos perhe minut haluaa au pairikseen. Pari päivää odotin kärsimättömänä, mitä perhe on mieltä ja lopulta vastaus tuli: he halusivat minut au pairiksi! Tänään viimeinen varmistus tuli vielä Allianssin nuorisovaihdolta.

Lähden siis noin kuukauden päästä Irlantiin ja palaan heinäkuun lopulla. Tämä päätös vaikuttaa nyt hyvin vahvasti tämän blogin sisältöön: kesän ajan blogi tulee kertomaan lähinnä au pair-elämästäni Dublinissa! Blogin nimi säilyy samana eikä koirasuunnitelmat ole muuttuneet, joten sekin teema pysyy täällä jollain muotoa. Tänään vaihdoin myös hieman blogin ulkoasua ja banneriin löytyi kuva Dublinista. Teen paremman bannerin heti, kun saan omia kuvia Dublinista. Joka tapauksessa tästä lähtien blogin tekstit keskittyvät pitkälti yhteen teemaan: AU PAIRINA DUBLINISSA, IRLANNISSA!