Tour of Wicklow

Hoi lukijat! :) 

Eilen tuli taas retkeiltyä! Tällä kertaa oli vuorossa upeat Wicklown maisemat (Varoituksen sana: kuvia tulee tällä kertaa olemaan PALJON). Kun tulin tänne perheeseen, huoneessani oli pinkka esitteitä, karttoja yms, joita aiemmat au pairit olivat jättäneet. Siitä pinosta bongasin tämän retken, jonka erikoisuutena oli se, että Wicklowta, eli niin sanottua Irlannin vuoristoa, pääsi näkemään hevosen selästä. Siitä hetkestä, kun tuon yksityiskohdan bongasin, retki oli heti minun must do -listallani. Jokin aika sitten kyselin Facebookin Suomitytöt Irlannissa -ryhmästä, kiinnostaisiko ketään lähteä kanssani tällaiselle retkelle ja kyllähän sieltä sitten niitä kiinnostuneita löytyikin! Lopulta eilen lähdettiin reissuun kolmen muun suomalaistytön kanssa. 

Aamu valkeni aivan upeana! Yllä oleva kuva on täältä Ongarista eiliseltä aamulta, kun kävelin bussipysäkille ja tuota ei siis ole muokattu mihinkään suuntaan. Saimme siis parhaan mahdollisen retki-sään, mikä on Irlannissa melkein yhtä kuin lottovoitto. :D Lähdin aamulla aikaisin liikenteeseen, bussipysäkillä odottelin jo ennen kahdeksaa. Keskustaan päästyäni kävin katsomassa paikan, josta retkibussi lähtee ja menin sen jälkeen vielä läheiseen kahvilaan hörppimään latten ja syömään croissantin (siitähän alkaa tulla jo melkein retkiperinne :D). Sen jälkeen kävin nopeasti kioskilla, jonka jälkeen suuntasinkin retkibussin lähtöpaikalle, jossa kohtasin aikalailla heti muut suomalaistytöt. Heidän kanssaan juttu alkoi myös heti luistamaan! Hyppäsimme minibussiin ja vielä toisen nopean pysähdyksen jälkeen retki saattoi alkaa! 

Retkibussi suuntasi Wicklow'n kreivikuntaan ja heti ensimmäisenä pääsimme tallille. Siellä vaihdettiin ratsastuskengät jalkaan ja laitettiin kypärät päähän ja suunnattiin ensiksi kentälle. Jokaiselle valittiin ratsastuskokemuksen perusteella hevonen ja kokeneimmat ratsastajat (minä mukaan lukien) pääsivät kentän toiselle puolelle kokeneidempien ratsastajien tunnille siksi aikaa, kun toisessa päässä kenttää kokemattomammille ohjattiin ratsastuksen alkeet, joita retkellä vaadittiin. Kokeneiden tunnilla mentiin aika lailla ravissa koko ajan (nahkatakki oli lievästi sanottuna kuuma näin rankkaan treenaamiseen) ja tehtiin pääty-ympyröitä. Laukkaamaankin olisi päässyt, mutta itse olin sen verran epävarma huonoissa varusteissa ja vieraan hevosen selässä, etten tohtinut laukata. Kun toisessa päässä kenttää oli saatu ratsastuksen minialkeet opetettua, lähdimme kentältä maastoon. Ensimmäiseksi suuntasimme niitylle, jossa otettiin muutamia kuvia. Sitten kävimme hieman mäkisessä (lue: jyrkässä) umpimetsässä pyörimässä. Niittyjen kautta suuntasimme takaisin tallille. Maisemat olivat todella henkeäsalpaavat ja koko ajan olin hymyssä suin, oli vaan niin hienoa päästä ratsaille sellaisissa maisemissa ja onneksi hevonenkin oli varsin miellyttävä ratsastettava. Yrittäkääpä tästä sitten kuvista saada vähän näkemystä, kuinka upeaa se olikaan. ;) 

 

Leveä hymy kertoo kaiken ! Ratsuna ihana tamma Cracker.

Joustin hyvin tiukasta "en ota koskaan kuvia hevosen selästä"-säännöstäni, oli pakko!

Halaus Crackerille! :)

Väsynyt, mutta onnellinen, ainakin ratsastaja :D

Talleilta matka jatkui pieneen Enniskerryn kylään, jossa kävimme lounaalla. Söin kana-herkkusieni-piirakkaa ja makkararullan, oli kyllä hyvää! Ennen bussiin paluuta ehdin ottaa Enniskerrystäkin pari kuvaa: 

Enniskerryn kellotorni

Kylänraitti :D

Lounaan jälkeen matka jatkui pieniä teitä pitkin Wicklow'n upeissa vuoristomaisemissa. Välillä pysähdyttiin ottamaan kuvia. Pysähdyimme esimerkiksi Glenmacnassin vesiputouksella. 

Keskellä Glenmacnassin vesiputous

Suuntasimme Guinness-järven maisemiin, jotka olivat todella huikeat! Ensin kävimme lähistöllä sijaistevalla sillalla, joka oli niin sanottu P.S. I love you-silta. Itse en ole tainnut kyseistä elokuvaa nähdä, mutta täytyy ehkä joskus katsoa, kun olen nyt käynyt kyseisen elokuvan kuvausmaisemissakin. ;) Näissä maisemissa kuvataan myös Viikingit TV-sarjaa, joiden kuvauskalustoa (rekkoja, vaunuja) nähtiin myös matkan varrella.

P.S. I love you-silta

Hyppäsin sillan kaiteelle :D

Guinness-järvi ja maisemat :)

Harmi, ettei kuvista saa todellista käsitystä näiden maisemien kauneudesta. :/ Mutta sanonpahan vaan, että upeat on! Suosittelen kyllä Wicklow'ssa käyntiä kaikille, jotka Irlantiin matkustaa.

Lopuksi kävimme vielä Glendalough'n luostarin raunioilla. Siellä pystyi tuntemaan hyvin historian havinaa, vaikka nyt luostarin alueella oli jäljellä lähinnä raunioita ja enimmäkseen se oli hautausmaata. Rauniot kertoivat kuitenkin tarinaa keskiajalta. Maisemat olivat jälleen huikeat, sillä luostari oli pitkälti vuorten ja kukkuloiden ympäröimä. Luostarilta minulla olisi enemmänkin kuvia, mutta blogger jostain syystä kääntelee ja vääristää niitä, ilmeisesti blogger haluaa rajoittaa jo tämän postauksen kuvien määrää. Tässä nyt kuitenkin joitain otoksia. :)    

Glendalough'n katedraalin rauniot

 

Päivä oli todella antoisa ja ylitti todellakin odotukseni! Tähän loppuun täytyy ehdottomasti vielä kiittää upeaa matkaseuraani! Toivottavasti nähdään vielä jossain merkeissä ennen kuin palaan Suomeen, ja miksei sitten joskus sielläkin. ;)

Huikee posse, vasemmalta alkaen Minna, Maikki, mä ja Soile! :)

 

Just another week... Almost.

Heipat kaikille! Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa ihan vaan tuosta viime viikosta ja tietysti viikonlopusta, koska kuten otsikkokin hieman vihjaisi, ei ollut ihan tavallinen viikko. :D Maanantaina oli tosiaan bank holiday, jolloin kävin retkellä Newgrangella (lue aikasempi postaus!). Viikko oli siis yhtä päivää lyhyempi. Sen lisäksi host-perheen äidillä oli torstaina syntymäpäivä, hän täytti 40 vuotta. Sen kunniaksi perheen isä oli järkännyt yllätyksen: Äiti luuli aamulla olevansa lähdössä töihin, mutta ovella isä sanoi, että "et sä mihinkää töihin mee, oon järkänny meille molemmille vapaata ja lähetään hotelliin pariks yöks." (Mullekki saa joskus järkätä tommosen yllärin!) Host-äiti oli tietty ihan häkeltyny eli ylläri onnistui täydellisesti. Torstai olikin minun kannaltani helppo päivä, koska vanhemmat veivät isoimmat lapset kouluun ja olivat koko aamupäivän kaupoilla pienin mukanaan. Sieltä palattuaan he veivät vielä pienimmän lapsen kerhoon, joten koko aamupäivän hommani jäivät käytännössä pois. Iltapäivällä lounaan jälkeen vanhemmat sitten starttasivat minilomalleen. Minun työpäiväni jatkui normaalisti hieman yli viiteen asti, jolloin host-isän sisko ja hänen tyttärensä ottivat lapset haltuun ja vapaailtani alkoi.

Lasten täti ja serkku olivat yötä täällä host-perheen kotona ja olivat siis aamullakin apuna lasten kanssa. Kun lasten täti lähti töihin, niin minun tavanomainen päiväni alkoi ja se olikin varsin tavallinen arkipäivä. Iltapäivällä, kun täti tuli kotiin, lähdimme koko porukalla elokuviin katsomaan Teenage Mutant Ninja Turtles kakkosta. Ihan hyvä leffa, minua nauratti välillä paljonkin. :) Lasten täti ja serkku olivat komennossa aina lauantai-iltapäivään asti, jolloin perheen vanhemmat palasivat reissultaan. Aika pian sen jälkeen, kun vanhemmat palasivat, lähdin perheen äidin ja lasten kanssa isompien lasten koululle grillijuhlaan. Ihan mukava kokemus sekin, ruoka oli hyvää, mutta harmillista oli, että siellä satoi lähes koko ajan. :/

Sillä aikaa, kun olimme koulun grillijuhlissa, perheen isä laittoi talon juhlakuntoon parin sukulaisen avustuksella. Kun palasimme kotiin, perheen äiti yllättyi todella nähdessään juhlakoristelut. Mitään "suprise!"-juttua ei ollut, koska valmistelut olivat yhä kesken ja itse asiassa kukaan ei ollut paluuhetkellämme edes kotona. :D Siitä huolimatta äiti kyllä yllättyi tosissaan! Illemmalla sitten alkoi sukulaisia ja ystäviä saapua paikalle ja synttärijuhlat alkoivat varsinaisesti joskus yhdeksän aikoihin illalla. Tulipahan nähtyä ihan kunnollista irlantilaista juhlimistakin, kyllä nämä irkut osaa tuon juhlimisen jalon taidon! Tarjolla oli jos mitä juomaa eikä mikään loppunut kesken. Juhlat olivat todella hauskat ja siitä kertoo varmaan sekin, että menin vasta aamulla puoli viideltä nukkumaan. Enkä ollut edes viimeisten joukossa! :D Eilinen eli sunnuntai menikin sitten aika pitkälti laiskotellessa ja toipuessa, vaikka en varsinaista krapulaa potenut, olin vain t-o-d-e-l-l-a väsynyt.

Hei, tiiättekö, että jalkapallon em-kisat on alkanu? Mä tiedän aika hyvinkin! Jos joku ei tiennyt, niin irkuthan ovat aikamoisia jalkapallofaneja ja kovia pelaamaankin. Tänään tietysti tässäkin perheessä katseltiin Irlannin joukkueen ensimmäistä matsia Ruotsia vastaan. Lapset kysyivät minulta monesti, kumpaa joukkuetta kannatan, Irlantia vai Ruotsia. No Irlantia tietty! ;) Se, että kisat ovat käynnissä, näkyy täällä muutenkin vähän joka puolella. Monet irlantilaiset ovat koristelleet talojaan ja pihojaan Irlannin lipuin ja viirein. Lisäksi monissa autoissa liehuu Irlannin liput. Kävin tuossa aiemmin lenkillä ja otin muutaman havainnekuvan. Niitä kasa vielä tähän loppuun... :) 

Täällä tunnustetaan väriä!

Tämmösiä on nää autoihin kiinnitettävät liput, liehuu komiasti ku auto on liikkeessä.

Ja joskus ne liput voi niistä autoista irrotakki...

 

Tässä näkyy muutamakin talous, joka tunnustaa väriä. Bongaatko kaikki? (Vaikka kuva onkin vähän huono, kännykkälaatu...)

Tämmöstä näkyy myös ihan tästä oman huoneen ikkunasta

Kokonainen asuinalue tunnustaa väriä!

Löysin myös yhden eriävän mielipiteen ;)

Bank Holiday at Hill of Tara and Newgrange

Maanantaina täällä Irlannissa oli kansallinen bank holiday eli päivätöissä käyvillä oli vapaapäivä. Niinpä myös minulla oli vapaapäivä, koska host-perheen molemmilla vanhemmilla oli vapaata eivätkä lapsetkaan menneet kouluun. Päätin sitten järjestää jotakin ohjelmaa, joten varasin itselleni ja aiemmin tapaamalleni suomalaiselle Nooralle retken tai englanniksi sanottuna tourin Hill of Taralle ja Newgrangelle. Herätyskelloni soi maanantaiaamuna jo seitsemältä ja lähdin puoli yhdeksän maissa bussipysäkille. Bank holidayn vuoksi busseilla oli sunnuntaiaikataulut, joten jouduin odottamaan bussia hetken pidempään kuin luulin, mutta onneksi oikea bussi saapui ja pääsin sujuvasti keskustaan. Olin ajoissa, minulla oli noin tunti aikaa keskustassa ennen retkibussin lähtöä. Käytin sen ajan kioskilla lattea hörppien ja croissanttia syöden, koska aamupalaa en ollut ehtinyt "kotona" syömään. :)

Tämmöstä kattelin aamulla bussipysäkillä odotellessani. Jollain ollu railakas ilta? :D

Retki alkoi O'Connell streetiltä, josta hyppäsimme bussin kyytiin. Retkiopas oli vanhempi nainen, joka selvästi osasi hommansa ja tiesi asioista todella paljon. Suuntasimme ensimmäisenä Hill of Taralle ja koko matkan kohteeseen opas kertoi Irlannin historiasta ja päivän kohteista. Asiaa oli niin paljon ja sitä tuli sen verran nopealla tahdilla, etten ihan kaikkea sisäistänyt/ymmärtänyt, mutta ei se haitannut, ymmärsin ihan tarpeeksi (kuten kaikki läpät). Tiivistettynä, Hill of Tara on paikka, jossa kelttiläiset mitä todennäköisimmin suorittivat aikoinaan erilaisia rituaaleja ja se oli mahdollisesti heille hyvinkin pyhä paikka. On myös olemassa tarina, jonka mukaan Hill of Tara olisi ollut aikoinaan niin sanotun Suuren Kuninkaan valtaistuin, mutta nykyään tätä pidetään enemmänkin myyttinä. Hill of Tarasta paikkana jäi itselle parhaiten mieleen huikeat maisemat ja erikoinen muoto. :)

Ilmakuva Hill of Tarasta

Huikeet maisemat!

Yks hörhö jakso ku jaksoki kiivetä Hill of Taralle ;D

Mäkistä on...

Pyhä Patu eli St. Patrick :)

Hill of Taralta matka jatkui kohti päivän pääkohdetta eli Newgrangea Boyne Valleyn maisemien ja Slanen kylän läpi. Boyne Valleyssa on käyty suuri taistelu ja maisemiin kuului myös komea Boynen joki. Slanen kylässä nähtiin Slanen linna ja kuultiin, kuinka niinkin pienessä kylässä (tyyliin pari pubia, pari ravintolaa ja hotelli) on järjestetty isoja, maailmanluokan rock-konsertteja (arvatkaa muistanko nyt yhtään artistia, jotka siellä on soittanu :D). 

Castle of Slane

Lopulta päästiin Newgrangelle, joka on siis lyhyesti sanottuna valtava hautakumpu. Newgrange on 5000 vuotta vanha UNESCO:n maailmanperintökohde ja tuhat vuotta vanhempi kuin Gizan pyramidit. Ja oli se vaan komija! Näimme Newgrangen ulkoa ja pääsimme sinne myös sisälle, aivan hautakummun ytimeen (siellä ei tosin saanut ottaa kuvia, ylläri pylläri). Sen vuoksi, että Newgrange on niinkin vanha, ei tiedetä tarkalleen, mikä sen tarkoitus on ollut. Moni asia jäi mielikuvituksen varaan. Varmaa on kuitenkin se, että sieltä on löydetty kolme ruumista, jotka ovat todennäköisesti olleet kuninkaita tai muita hyvin tärkeitä henkilöitä. Erikoista Newgrangessa on myös se, että tasan kerran vuodessa, talvipäivänseisauksen aikaan, aurinko paistaa noustessaan tietyn hetken suoraan kummun sisälle vievään käytävään ja valaisee hetkeksi koko kammion. Aika sairaan siistiä! :) 

Oli tosi huikee päivä, näin ja opin paljon kaikkea. Onneksi ilmakin suosi, mitä nyt kerran kuultiin ukkosen jyrinää ja saatiin hiukan vettä niskaan. :D   

Newgrange

Tie sisälle Newgrangen kammioon

Kaukaisuudessa näkyy mahtipontinen Newgrange

Little differences: Home and surroundings

Noniin! Vihdoin aloittelen lupaamaani postausten sarjaa Suomen ja Irlannin eroista. :) (EDIT: Tämä teksti jäi sarjan ainoaksi, pahoittelut siitä!) Tämä ensimmäinen käsittelee irkkukotia ja sen ympäristöä. Muistetaan kuitenkin, että nämä kaikki eivät välttämättä päde jokaiseen irlantilaiseen kotiin, minähän en ole nähnyt kuin tämän yhden vasta. Yritän parhaani mukaan selittää nämä kotiin liittyvät asiat, en viitsi ottaa täältä sisältä kuvia. 

1. Ovet aukeavat sisäänpäin, ikkunat ulospäin
Niin, ainakin suurimmaksi osaksi. Hirveen pieni asia, mut yllättävän häiritsevä, lähinnä siis tuo, että ovet aukeaa sisäänpäin. Vieläkin tapaan yleensä aina kiskaista ensin erityisesti asunnon ulko-ovea, ennen kuin hoksaan, että se aukeaa sisäänpäin. :D Toinen, missä kyseinen asia häiritsee, on yleiset vessat. Ravintoloiden ym vessakopit on yleensä pienet ja kun ovi aukeaa sisäänpäin, joskus koppiin meno ja oven sulkeminen vaatii hieman akrobatiaa. 

2. Kokolattiamatot

Oon ymmärtäny, että kokolattiamatot on melko tyypillisiä täällä ja briteissä. Myös tässä irkkukodissa on kokolattiamatto koko yläkerrassa ja sinne vievissä rappusissa. Ihan mukava tietysti, kun aamulla herää, että lattia on lämmin eikä tarvitse heti vetää sukkia jalkaan. Mutta en kyllä ikinä omaan kotiini haluaisi kokolattiamattoa, ihan vaan käytännön syistä. Mietin sitä, että vaikka kuinka imuroisit, niin aika likainenhan se matto varmaan silti on, kun ei sitä oikein voi pestä. Sitä puhdistetaan siten, että mattoon ripotellaan jotain jauhetta, jonka annetaan hetken vaikuttaa ja sitten se imuroidaan pois. Sen pitäisi jotenkin puhdistaa mattoa, mutta tiedä häntä. Ja jos matolle kaatuu vaikka juoma, miten alla olevalle lattialle käy... :o 

3. Hanat
Noniin, tämä oli aivan ensimmäinen hämmenyksen aihe irkkukodissani. Lähes kaikissa hanoissa täällä on kaksi eri vipua, kylmä ja kuuma. Siitä huolimatta, molemmista tulee oikeastaan aina haaleaa vettä, jos sitä ei valuta todella pitkään. Joissain ravintoloissa olen nähnyt vessassa sellaisia lavuaareja, joissa on kaksi erillistä hanaa, kuuma ja kylmä. Ja kyllä, joskus siitä kuumasta tulee aivan tulikuumaa ja kylmästä jääkylmää. Yritäppä siinä sitten pestä kädet huolella, kun ne joko palaa tai jäätyy...  

4. Ei käsisuihkua
Tästä en sano sen enempää kuin että kyllä se käsisuihku pöntön vieressä on vaan niin kätevä. Yhtään en ole vielä täällä nähnyt.

5. Suihku
Jatketaan nyt vielä näillä veteen ja viemäröintiin liittyvillä asioilla. Suihku on ainakin tässä irkkukodissa sellainen iso, hämmentävä mokkula suihkun seinässä. Siitä mokkulasta lähtee siis ihan tavallinen käsisuihku. Se laitetaan päälle vessassa, oven vieressä katosta roikkuvasta narusta vetämällä. Sen jälkeen astutaan suihkuun ja mokkulasta painetaan vesi päälle. Itse mokkula pitää hirveää meteliä ja veden paine on surkea. Lisäksi vesi kannattaa koko suihkun ajan pitää päällä, jos sen sammuttaa esimerkiksi hiusten vaahdottamisen ajaksi, joutuu odottamaan ainakin puoli minuuttia, kun suihkusta tulee ensin tulikuumaa, sitten jääkylmää ja lopulta vasta sopivaa vettä. Suoraan sanottuna en ymmärrä yhtään, miksi ihmeessä suihkusta pitää tehdä niin vaikea, elektroninen laite. Miten ne Suomessa on niin simppeleitä juttuja? :D  

6. Kaasuhella
Myös kaasuhella on käsittääkseni melko yleinen sekä Irlannissa että Britanniassa. Ihan suht helppokäyttöinen, tosin lähes aina saa yrittää ainakin kolme kertaa, ennen kuin liekki syttyy (liekkö sitten tämä kyseinen kaasuhella vaan huono yksilö, vai onko yleinen ongelma, en tiedä). Myös lämmönsäätelyn opettelu kesti minulla jonkun aikaa, mutta nyt olen jo aika hyvin oppinut säätämään liekkiä sopivaksi. :) Silti, perinteinen sähköhella on parempi.     

7. Aidat joka puolella
Tosiaan, tämän postauksen nimi on koti ja ympäristö, ja jälkimmäisen lisäsin otsikkoon vain tästä yhdestä syystä. Muuten asuinalueissa ja ympäristössä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta aitoja on tosiaan joka puolella. Siis asuinalueiden ympärillä. Eikä ole vain kerran, kun olen kävelylenkilläni erehtynyt menemään jostain portista sisälle asuinalueelle ja päätynyt umpikujaan, kun muuta ulospääsyä alueelta ei olekkaan ollut. Tästä minulla on yhdeltä kävelylenkiltäni pari havainnekuvaa:

Tien molemmin puolin näkyy korkeaa aitaa.

Samoin tässä

First time at the beach

Kesäiset terkut Irlannista! :) Täällä on nyt koko viikon ollut tosi kesäiset ilmat, lämpöä noin 20 astetta joka päivä. Suomessa on kuulemma vielä vähän kuumempi keli, mutta mulle sopii itse asiassa nää kelit paremmin, en niinkään välitä niistä lähemmäs 30 asteen helteistä. :P

Rentoilua työpäivän päätyttyä! :)

Kun kelit on kerran olleet niin hyvät, ollaan tällä viikolla ulkoiltu paljon ja eilen käytiin iltapäivällä rannalla. Lähtiessä oli aikamoinen hässäkkä ja kun sanottiin, että mennään rannalle, niin tottahan heitin bikinit ja kesäisen mekon päälle. Vasta matkalla autossa host-perheen äiti kysäisi, että otinko lainkaan pitkähihaista mukaan. Rannalle, no enpä hoksannut ottaa! Perheen äiti nauroi ja sanoi, että no onneksi mukana on monta pyyhettä. :D

Ranta oli tietysti meren rannalla ja sinne oli noin puolen tunnin matka. Perille päästyämme ymmärsin kyllä heti, miksi sitä pitkähihaista olisi tarvinnut. Vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta, merituuli oli sen verran kylmä, että viluhan siinä tuli aikalailla heti. Lapset leikkivät hiekalla ja vedellä, he eivät juuri tuntuneet kylmää huomaavan. Minä ja host-äiti makoilimme pyyhkeiden päällä. Makoillessa ei ollutkaan niin kylmä, kun aurinko lämmitti eikä tuuli tuntunut niin kylmältä, mutta heti jos nousi istumaan, niin tuuli viilensi fiiliksen. Täytyy sanoa, että ihmettelin suuresti, miksi kukaan edes ikinä haluaisi tällaisessa ilmastossa rannalle, saati uimaan. Hullua! :D 

Lisää jalkoja! :D

Lapset ja perheen äiti kävivät meressä uimassa, minä vahdin tavaroita sillä aikaa. En todellakaan tohtinut uimaan, koska ajattelin, että vesi on jäätävän kylmää ja ilma vähintään yhtä jäätävä. Ihmettelinkin, miten lapset ja äiti viihtyivät vedessä melko kauan. Tietysti, kun he palasivat, lapset palelivat kauheasti ja heidät piti saada äkkiä kuiviksi ja vaatteet päälle. Yllätyksekseni host-äiti hehkutti, että vesi oli todella lämmintä. Hiukan harmittikin, etten mennytkään uimaan... Ensi kerralla sitten! :) Ja tähän loppuun tietysti vielä vähän lisää kuvia... ;) 

Yritin vähän taiteilla... :D

Tämmösiä madon näkösiä hiekkapötköjä oli koko ranta täynnä :o

Pieni tilannepäivitys myös meidän koiranhankintaprojektista tähän loppuun: Tällä viikolla tuli tieto, että siinä kennelissä, jonka totesimme meille sopivimmaksi, on varmuudella tulossa pentuja tämän kuun loppupuolella. Jännittäviä aikoja elellään siis siinä asiassa! ;) 

My first "First Holy Communion" -party

Jälleen on koittanut sunnuntai, joka alkaa vähitellen jo vakiintua siksi päiväksi, jolloin tämä blogi saa vähintään yhden uuden postauksen. Katsotaan, josko joku kerta jaksaisin arki-iltanakin kirjoitella. Viikko au pair -työn parissa sujui jälleen mukavasti, arki alkaa rutinoitua ja sitä myöten viikot alkavat kulua yhä nopeammin. Tiedän sen niin hyvin, että tämä aika tulee menemään yllättävän nopeasti. Silti, voi että kun huomenna on taas maanantai, hohhoijaa. :D 

Tänä viikonloppuna, tarkemmin sanottuna eilen, oli ohjelmassa tämän perheen vanhimman lapsen First Holy Communion -juhla eli suomennettuna juhlittiin pojan ensimmäistä pyhää ehtoollista. Tämä juhla liittyy katolilaiseen kristinuskoon ja on irlantilaisille merkittävä elämän merkkipaalu. Ensimmäisen ehtoollisen lapsi saa katolilaisessa uskossa 7- tai 8 -vuotiaana. Varsinaista juhlapäivää edeltää katekismuksen ja rukousten opiskelu, jota ainakin tässä tapauksessa tehtiin koulussa. Ensimmäinen ehtoollinen -juhlan jälkeen, kun lapsi on noin 11- tai 12- vuotias, on hänellä vielä erikseen konfirmaatiojuhla. Systeemi on siis hieman erilainen kuin luterilaisessa Suomessa, jossa ensimmäinen ehtoollinen on osa konfirmaatiota. 

Aamulla lähdettiin kirkolle. Kirkon pihamaa oli täynnä lapsia ja heidän perheitään ja sukulaisiaan. Ensimmäistä ehtoollistaan viettävät lapset olivat pukeutuneet hienosti, pojilla oli hienot puvut ja tytöt oli puettu valkoisiin mekkoihin ja joillain oli myös huntu hiuksiin kiinnitettynä. Juhlakalut näyttivät siis kuin morsiuspareilta. :D Juhla alkoi messulla, joka oli lähes kokonaan iirinkielinen, joten en ymmärtänyt puheesta mitään muuta kuin alun englanninkieliset tervetulosanat. Messu oli aluksi hyvin samanmoinen kuin luterilainen messu, paitsi että seurakunta ei laulanut juurikaan vaan lauluja esitti lähinnä kuoro sekä päivän juhlijat eli lapset, joilla oli ensimmäinen ehtoollinen. Erojakin messussa oli kuitenkin luterilaiseen messuun verrattuna jonkin verran, kuten se, että ehtoollisen edellä polvistuttiin. Ensimmäisen kerran kaikki polvistuivat papin puhuessa, myöhemmin polvistuminen tuntui olevan enemmän vapaaehtoista, sillä välillä joku oli polvillaan ja toiset istuivat normaalisti penkeillä. Välillä oli siis hieman hankala seurata, pitääkö nyt olla polvillaan vai eikö, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin istuttiin penkeillä tai välillä noustiin seisomaan. Itse ehtoollinen oli melko simppeli tapahtuma: Ensin ehtoollisella kävivät ensimmäista ehtoollistaan juhlivat lapset ja heidän vanhempansa. Sen jälkeen ehtoollisella saivat käydä kaikki. Ehtoollista ei kuitenkaan jaettu alttarilla vaan pappi tuli kirkon käytävälle jakamaan öylättejä. Erikoista oli myös se, että ehtoollisella sai ainoastaan öylätin, ei viiniä laisinkaan. Ehtoollisen jälkeen pappi sekä joitain muita miehiä puhui ja vähän väliä seurakunta taputti, mikä tuntui minusta oudolta, koska Suomessa kirkossa ei taputeta oikeastaan koskaan, ellei siellä ole jokin konsertti. Loppupuolella messua pappi sanoi jotakin, jonka jälkeen kaikki alkoivat jostain syystä kättelemään lähellä istuvia kanssaseurakuntalaisia.

Messun jälkeen siirryimme kirkosta viereiselle koululle, jonka salissa oli tarjolla teetä, kahvia, voileipiä ja kaikenlaisia makeita herkkuja. Lapset saivat syödä mielin määrin tarjottavia ja heille oli myös tarjolla sipsejä. Istumapaikkoja ei juuri ollut, joten kyseessä oli enimmäkseen niin sanotut "pystykaffeet". Minun silmissäni tilanne oli varsin kaaoottinen, lapset juoksivat ympäriinsä ja söivät herkkuja niin paljon kuin vain ehtivät. Muiden aikuisten mielestä tilaisuus oli kuitenkin hyvinkin onnistunut.  (?)

Kahvien jälkeen siirryttiin pelihalliin, jossa lapset pelasivat lasersotaa ja keilasivat. Sillä aikaa aikuiset joivat kahvia ja istuskelivat. Koko ajan perheen sukulaisia tuli ja meni, minun oli vaikea pysyä kartalla siitä, kenet olin jo tavannut ja kenet en. Pelihallilta matka jatkui pubiin, jonne sitten saapui koko juhlaväki. Perhettä odotellessa juotiin baarin antimia ja perheen ja sankarin saavuttua paikalle, juotiin vielä hieman lisää. Tovi kului ennen kuin kaikki ohjattiin istumaan pöytiin, melko lähelle baaritiskiä. Pöytiin kaikille tuotiin lista, jossa oli kolme alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kolme jälkiruokaa. Jälkiruuat tosin sai unohtaa, koska jälkiruuaksi oli juhlan kunniaksi tilattua kakkua. Jokainen tilasi siis listalta alku- ja pääruuan, jotka tuotiin pöytään. Syömisen jälkeen juhla jatkui pitkälti vapaan istuskelun ja juttelun merkeissä, aina välillä haettiin baaritiskiltä juomista. Lapset uppoutuivat lähinnä videopelien ja tablettien maailmaan ja istuivat siten melko rauhassa pöydissään. Pubissa, juhlien välittömässä läheisyydessä, katsottiin rugby-peliä, jonka vuoksi välillä porukka intoutui huutamaan kannustuksia ja ilonkiljahduksia, kun maaleja tuli. Loppuillasta siirryttiin istumaan toiseen osaan pubia, jossa ilta jatkui edelleen juomisen ja jutustelun merkeissä. Kotiin lähdettiin vasta lähempänä puolta yötä. 

Juhlapäivä oli todella mielenkiintoinen, tapasin uusia ihmisiä ja pääsin näkemään myös hieman erilaista osaa irlantilaisesta kulttuurista. Kuvia juhlista ei nyt tällä kertaa tule, jotta en loukkaa kenenkään yksityisyyttä (juhlapaikoista olisi tietty voinut ottaa kuvia, mutta eipä tietenkään siinä meiningeissä tullut mieleen). Tänään olen keskittynyt lähinnä toipumiseen, mitään krapulaa ei siis ole ollut, mutta ihan vaan lepääminen tuollaisen päivän jälkeen tekee hyvää. :)   

First time in Dublin city centre

Toinen viikko au pair -arkea on nyt takana. Arki alkaa vähitellen muotoutua rutiiniksi ja hommat sujuu ihan hyvin. Tosin olen jo nyt todennut, että en varmaankaan jaksaisi tällaista hommaa kokonaista vuotta. Kolme kuukautta on ihan sopiva aika minulle, varsinkin tässä elämänvaiheessa... :D

Olisi melko turhaa kirjoittaa jälleen arjestani, koska se rullaa melko samalla kaavalla joka päivä. Vastaisuudessa kirjoittelen siis täällä enemmänkin niistä jutuista, mitä teen ja koen vapaa-ajallani. Lisäksi olen suunnitellut kirjoittavani muutaman postauksen koskien Suomen ja Irlannin eroavaisuuksia. Sellaista siis tulossa jatkossa, pysykääpä kuulolla... ;) 

Tällä kertaa kuitenkin asiaa ensimmäisestä päivästäni Dublinin keskustassa! :) Lähdin eilen puolilta päivin bussilla Dublinin keskustaan, jossa minua odotti facebookin kautta löytämäni suomalainen Noora, joka oli luvannut näyttää minulle vähän paikkoja. Bussimatkakin jo sinällään oli jännittävä! Kokeilin bussikorttiani ensimmäistä kertaa ja bussimatkustusoppaana minulla oli kännykän moovit-sovellus, jota eräs toinen suomalainen minulle suositteli. Sen avulla tiesin, millä pysäkillä minun tulee jäädä keskustassa pois kyydistä, jotta löydän kohtaamispaikalle. Todella hyvä ja toimiva sovellus ja onneksi Dublinin busseissa on ilmainen wifi, joten sen turvin pystyin ylipäänsä käyttämään sovellusta matkan aikana. Kätevää! :D 

Tapasimme Nooran kanssa Trinity Collegen pääporteilla. Kiertelimme aluksi hieman Trinity Collegen ympäristössä. Minun oli tarkoitus ottaa sieltä kännykällä kuvia, mutta saimme sadekuuron niskaamme juuri silla hetkellä, kun meinasin kaivaa puhelimen esiin. Kuvia Trinity Collegesta siis ehkä myöhemmin... 

Trinity Collegelta lähdimme sitten kaupunkikierrokselle. Kävimme ensin St. Stephen's Green -nimisessä puistossa, joka oli todella hieno ja rauhallinen paikka keskellä kaupungin vilinää. 

Joku asuu melko päheessä talossa St. Stephen's Greenissä. :D

Puistosta jatkoimme matkaa keskustan alueella, kävimme esimerkiksi useissa kauppakeskusissa. Niihin oli helppo luikahtaa joka kerta, kun taivaalta alkoi tihuttamaan vettä (pakenimme sadetta enemmän kuin kerran tän reissun aikana :D).

Stephen's Green Shopping Centre

Yksi monista kauppakeskuksista, en todellakaan muista nimeä. :D

Kiertelimme myös Temple Barin alueella. Jonkin verran jo kierreltyämme, alkoi vähitellen tulla nälkä, joten menimme perinteiseen Fish & Chips -ravintola Beshoff Bros:iin syömään. Elämäni ensimmäiseksi Fish & Chips -annokseksi valikoitui Calamary & Chips. Oli ihan hyvää, en tosin jaksanut syödä kaikkia perunoita. Yllättävän täyttävää siis !

Syömisen jälkeen jatkoimme matkaa Christ Church Cathedralille, joka on suuri, upea kivikirkko. No, kuvat kertoo varmasti paremmin:

 

 

Matka jatkui Liffey-joen yli. Joen toisella puolella kiertelimme enimmäkseen kauppakeskuksissa ja sain hyviä vinkkejä siitä, missä voisi käydä esimerkiksi shoppailemassa.  

River Liffey

Kuljimme myös O'Connel Streetillä, joka on yksi Dublinin pääkaduista. Siellä kävimme muun muassa Dublinin keskuspostitoimistolla ja näimme myös The Spire of Dublinin, tietynlainen nähtävyys sekin. Kierroksemme päättyi Trinity Collegelle, josta lähdimme vielä käymään pubissa yksillä ennen kuin suuntasin takaisin Ongariin. :) 

Taka-alalla The Spire of Dublin

O'Connell Street

Nyt lähden jälleen keskustaan, mennään katsomaan jääkiekkoa The Living Room -nimiseen baariin. Kannustetaan Suomi historialliseen voittoon!!! See ya! :)