Last weekend with my host family

Suuret pahoitteluni vakkarilukijoille (jos sellaisia nyt ees on), etten ole hetkeensä kirjoitellut. Olen selvästi hieman laiskistunut tässä blogihommassa, mutta yritän ryhdistäytyä. Varsinkin nyt, kun aikani Irlannissa vähenee vääjäämättä... 

Tämän postauksen pääteema on viime viikonloppu, mutta ennen kuin menen siihen, yritän palata hieman ajassa taaksepäin. Mitä siis on tapahtunut ennen viime viikonloppua. No, arjen kannalta tilanne täällä on hieman muuttunut. Kuten aiemmin kerroinkin, perheen lapset eivät ole enää koulussa. Viime ja tällä viikolla kaksi vanhempaa poikaa ovat kuitenkin olleet leirillä, mikä täällä tosin on vain päiväleirityyppistä eli pojat ovat olleet muutaman tunnin päivässä ohjatussa toiminnassa. Viime viikolla leiri oli joka päivä maanantaista perjantaihin ja kesti päivässä neljä tuntia, tällä viikolla leiri on samanlaisesti maanantaista perjantaihin, mutta kestää päivittäin kuusi tuntia. Helpottaa kyllä mun arkea huomattavasti, kun kaikki kolme eivät ole koko päivää kotona! Kun kaksi vanhempaa poikaa ovat leirillä, minun pitää keksiä tekemistä vain nuorimmaiselle. Helppoa se on siksikin, että yksi lapsi ei riitele, kolme sen sijaan on toistensa kimpussa heti kun menen nurkan taa ja yritän tehdä jotain muuta kuin istua vieressä erotuomarina koko ajan. No, sekin aika on vielä edessä ensi viikolla, kun vanhimmilla pojilla ei ole enää leiriä, mutta jätetään tulevaisuuden murehtiminen tässä kohtaa.

No, mitä sitten olen vapaa-ajallani tehnyt eli lähinnä viikonloppuisin. Janin vierailun jälkeisenä viikonloppuna eli heinäkuun toisena viikonloppuna päätin ottaa aika rennosti. Otin missiokseni vain shoppailun. Seurakseni sain ihastuttavan suomalaisen naisen, johon olen täällä tutustunut. Yhdessä menimme lauantaina tutkailemaan Dublinin keskustan shoppailumahdollisuuksia. Oli kyllä loistava ajoitus, koska joka paikassa oli ale! Löysin suunnilleen kaiken mitä lähdin etsimäänkin eli parit uudet housut (täällä hajonneiden tilalle) ja aikamoiset määrät tuliaisia. En oikeasti tiedä, miten saan kaiken mahtumaan laukkuun, kun lähden takaisin Suomeen, mutta yritetään. :D Kävimme myös syömässä ja juttelimme paljon, toivon että tapaan vielä tämän seuralaiseni uudestaan, vaikka sitten Suomessa! :) Lauantai-iltana chillailin vaan täällä host-perheen kotona, olin ainoana talossa. Hain kaupasta parit siiderit, tein vähän ruokaa, heitin olohousut jalkaan ja katsoin telkkarista elokuvan Ted (nähty jo aiemmin, mutta hyvä leffa, niin mikäs siinä). Sunnuntai meni yhtälailla laiskotellessa, kävin tosin yhdessä kauppakeskuksessa, mutta jo matkalla sinne minulle iski päänsärky, joten aika pian lähdin jo takaisin kämpille, ilman mitään ostoksia. 

Sitten päästäänkin vihdoin viime viikonloppuun. Juttelin host-perheen äidin kanssa viime viikolla siitä, miten käytän loppuaikani täällä ja olimme yhtä mieltä siitä, että vielä yhtenä viikonloppuna olisi kiva olla koko host-perhe ja minä yhdessä ja tehdä jotain mukavaa. Viime viikonloppu oli sitten ainoa joka sopi, koska ensi viikonloppuna minulle tulee taas vieraita Dubliniin, tällä kertaa isä, isän naisystävä ja pikkuveljeni. Heidän kanssaan on hyvät suunnitelmat viikonlopulle ja hieman viikollekin, mutta siitä lisää ensi viikolla, nyt takaisin viime viikonloppuun. Lauantaina lähdimme perheen kanssa puolen päivän jälkeen Brayhin, joka on merenrantakylä Dublinissa. Minä, host-perheen äiti ja vanhin poika kiipesimme Brayn vuorelle sillä aikaa, kun perheen isä ja kaksi nuorempaa poikaa leikkivät rannalla. Brayn vuorelle kapuaminen ei ollut mikään ihan iisi homma! Oli meinaan jyrkkä maasto ja hankala polku. Totesin siinä moneen kertaan, että ei oo kyllä mulla kunto kohdillaan, sen verta tuli hiki ja hengästys. Mutta oli se kaikki sen arvoista! Brayn vuoren huipulla oli risti ja sieltä oli aivan huikeet näkymät merelle ja Brayn yli. Sieltä näkyi Dublinin keskustaan asti. Yrittäkääpä taas saada kuvista jotain käsitystä... 

Brayn ranta

Risti Brayn vuoren huipulla

Selvisin! :D

Maisemaa Brayn vuorelta. Etualalla Bray ja Brayn ranta, kaukaisuudessa siintää Dublin.

Kuten kuvista näkyy, ilma oli kyllä tälle retkelle mitä otollisin, oli yksi hienoimpia viikonloppuja Dublinissa! Laskeuduttamme samaa reittiä Brayn vuorelta takaisin maan pinnalle, pidimme sen juurella koko porukalla piknikin ja rentouduimme hetken. 

Maisema piknikillä

Piknikin jälkeen perhe halusi viedä minut vielä johonkin, joten suuntasimme toisaalle merenrantaan, Dun Laoghairen satamaan. Siellä kuljeskelimme satamalaiturilla, söimme jäätelöt (tai minä join kaakaota ja perheen äiti joi latten, mutta muut söi jäätelöä), ihailimme upeita maisemia ja juttelimme. Satamassa sain myös ensimmäisen, ehkä jopa ainoaksi jäävän kuvan koko host-perheestä ja minusta. Kuvaa en nyt tässä julkaise, ihan vaan suojellakseni perheen yksityisyyttä. Tässä sen sijaan kuvia Dun Laoghairen satamasta.

Dun Laoghaire

Kuvat näyttää melkein siltä, kun olisi otettu jossain etelässä, mutta ei, kyllä nää ihan Irlannista on! Dun Laoghairesta suunnattiin jo kotia kohti, koska päivä oli kääntymässä iltaan. Kotona söimme päivällistä ja otimme rennosti, kaikki olivat päivän jäljltä aika väsyneitä. Itse valvoin vähän turhankin myöhään, kun Jani soitteli keskellä yötä Suomesta, joten päätinkin sunnuntaina nukkua niin pitkään kun nukuttaa... 

Sunnuntaikin valkeni varsin kauniissa säässä, joten tällä kertaa suuntasimme host-perheen ja perheen isän siskon sekä hänen tyttärensä kanssa rannalle. Päivä meni mukavasti rannalla loikoillen ja vähän piknik-eväitä syöden. En ole ikinä ennen makoillut rannalla niin pitkään, yleensä kyllästyn aika nopeasti, mutta nyt jostain syystä jaksoin makoilla lähes koko ajan. Kävin myös meressä kastautumassa, ihan uimaan en tohtinut, mutta kahlasin niin pitkälle, että vesi ylsi vyötärölle. Viime kertaiseen rantareissuun verrattuna tämä kerta oli huomattavasti miellyttävämpi, koska sää oli selkeästi lämpimämpi eikä tuuli ollut läheskään yhtä viileä. Tällä kertaa minulla oli pitkähihainenkin mukana, mutta sitä ei tarvittu! :D Aurinko paistoi lähes koko ajan, koko iltapäivän aikana se taisi mennä pilveen vain kahdesti. Minusta tuntui kuin olisi jossakin rantalomalla eikä suinkaan Irlannin kylmänkostealla saarella.

Rannalla oli aika moni muukin... :D

Hienot kelit jatkuivat vielä alkuviikollakin, maanantaina ja eilen käytiin jo hellelukemissa eli yli 25 asteen, mikä on ilmeisesti Irlannissa melko harvinaista. 

Tässä nyt vähän kiinnikurottuna viimeaikaisia tapahtumia, yritän jaksaa vielä tässä loppuaikana kirjoittaa lisää, varsinkin ensi viikonlopun menoista. Postaussarja Irlannin ja Suomen eroistakin on vielä kovin tynkä, vain yksi postaus. Yritän kirjoittaa vielä jotain siihenkin liittyen, mutta näin loppua kohden en viitsi silti ottaa kauheasti paineita. Olenhan täällä enää käytännössä viikon, huomenna on tasan viikko siihen, kun lennän takaisin Suomeen. Siellä odottaakin sitten aivan uudet tuulet, joiden myötä tämä blogikin muuttuu aivan toisenlaiseksi... Mutta siitä lisää sitten tuonnempana! ;)

Weekend in Dublin with the love of my life

Minä ja Jani Trinity Collegella

Taas on päässy viikko jo pitkälle ennen kuin ehdin istahtaa ja kirjoitella viikonlopusta. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että arki au pairina on muuttunut melkoisesti ja se aiheuttaa sen, etten iltaisin ehdi/jaksa samalla tavalla tehdä juttuja kuin ennen. Arjessa on siis tapahtunut sellainen radikaalihko muutos, että viime viikon torstaina kaikilla kolmella pojalla loppui koulu/kerho eli he ovat nykyisin kaikki päivät kanssani täällä kotona. Päivä alkaa edelleen samaan aikaan eli puoli kahdeksalta, mutta nykyisin se loppuu aikaisintaan viideltä. Ja koko päivä menee siinä, että keksii lapsille ohjelmaa, koska jos heillä ei ole koko ajan jotain järkevää tai ohjattua tekemistä, he alkavat väistämättä riitelemään. Ei kovin helppoa tämä arki siis enää, päivisin ei ole ollenkaan omaa aikaa ja koska päivä päättyy niin myöhään, niin ilta menee lähinnä levätessä (ja netflixiä töllötellessä :D). 

Tänään oli kuitenkin onneksi hieman erilainen päivä, sillä lasten setä tuli hakemaan heitä puolen päivän jälkeen. Setä vei lapset johonkin kauemmas leikkipuistoon ym ja he tulivat kotiin vasta illemmalla. Olen nyt siis saanut olla tänään koko iltapäivän yksin täällä kämpillä, olen saanut rästissä olleita vaatteita silitettyä yms. Lisäksi ehdin nyt muokkailla viikonlopun kuvia, jotta sain tämän postauksen tehtyä! 

Tämän postauksen pääaiheena on siis viime viikonloppu, jolloin rakas avomieheni Jani lennähti tänne Dubliniin minua katsomaan. Oli se aikas mahtavaa, että edes viitsi lähteä tänne saakka, kun lennotkin maksoi maltaita! Mut palataanpa alkuun eli perjantaihin... 

Jani saapui Dubliniin jo aikaisin perjantaiaamuna. Minulla oli tietysti ihan täysi työpäivä, joten lähes koko perjantaipäivän Jani joutui kuljeskelemaan yksin Dublinissa. Tuntui, että työpäivä kului tuskastuttavan hitaasti ja myös bussimatka keskustaan kesti ikuisuuden. Mutta kyllä minä sinne sitten vihdoin pääsin ja viikonloppu yhdessä saattoi alkaa! Olin varannut meille bed&breakfast-tyyppisestä paikasta huoneen. Tällä kertaa majoitus oli hieman pettymys, sijainti oli melko syrjäinen (netistä sain jotenkin sellaisen käsityksen, että paikka on todella lähellä keskustaa) eikä aamupala kuulunut majoituksen hintaan. Huone oli ihan ok, tosin osin likainen, katossa näkyi mahdollisesti hometta, osa paikoista oli rempallaan eikä tv:kään toiminut (vaikka emme me sitä olisi varmaan muutenkaan katsoneet). Illalla ja aamulla oli tosi valoisaa, koska huoneessa oli valtava ikkuna, jossa ei ollut pimennysverhoa. Lisäksi kadun äänet kuuluivat melko selvästi huoneeseen, vaikka ikkuna oli kiinni. Saimme kuitenkin ihan hyvin nukuttua ja majoitus oli ihan ok siihen nähden, että emme viettäneet huoneessa aikaa juurikaan. 

Perjantai-iltana emme tehneet oikeastaan muuta kuin kävimme syömässä. Söimme hyvin perinteiseen irlantilaiseen tyyliin O'Connell streetillä sijainneessa pubissa, Jani söi fish&chipsejä ja minä söin lohta perunamuusin kera. Ihan hyvä iltapala, sen jälkeen suuntasimmekin takaisin majapaikkaan yöunille. Lauantaiaamuna päätimme syödä aamupalan majapaikassamme. Sekin oli kuitenkin pettymys. Aamiaishuone oli katutason alapuolella, se oli pimeä eikä siellä soinut edes musiikki. Tilasimme molemmat irlantilaisen aamupalan ilman papuja. Lautanen, jonka eteemme saimme, oli todella surkea ilmestys, yksi siivu pekonia, yksi nakki sekä yksi paistettu kananmuna ja osa ruuista oli kylmiä. Kahvi oli sentään hyvää, paahtoleipää oli riittävästi ja Jani söi vielä muroja surkean lämpimän aamupalan lisäksi, jotta nälkä pysyisi kauemmin poissa. Onneksi aamupala ei maksanut kuin viisi euroa, oli se ehkä juuri ja juuri sen arvoinen. 

Aamupalan jälkeen suuntasimme keskustaan. Lauantaipäivän vietimme hyvin turistimaiseen tapaan kaupungilla kierrellen. Tässä vaiheessa täytyy muuten huomauttaa, että suurin osa tämän postauksen kuvista on Janin ottamia, siksi ne ovatkin hieman tavallista parempia (avopuolisoni harrastaa valokuvausta). Aluksi kuljimme O'Connell streetillä, sieltä kuvasatoon löysi tiensä The Spire ja pääpostitoimisto.

The Spire

Pääpostitoimisto, varsin näyttävä sellainen

O'Connellilta matka jatkui Liffey joen yli kohti Trinity Collegea. Viimeksi, kun kirjoittelin ja laitoin kuvia Dublinin keskustasta, minulla ei ollut yhtään kuvia Trinity Collegelta. No nyt niitä on, senkin edestä. :D

Me ;)

Trinity Collegelta suuntasimme kohti St. Stephen's Greeniä. Matkalla sinne käväisimme myös kansallisessa kirjastossa. Ei mikään kovinkaan hulppea nähtävyys, hieno rakennus kylläkin. :) 

Päivän aikana meitä kiusasivat ajoittaiset sadekuurot, joita pakenimme kauppakeskuksiin. Se oli kuitenkin ihan mukavaa, kiertelimme kaupoissa, lähinnä joissain erikoisliikkeissä ihailemassa tuotteita. Ennen kuin pääsimme St. Stephen's Greenille, alkoi sataa, joten menimme sen sijaan ensin St. Stephen's Greenin kauppakeskukseen. Se oli tämä varsin hulppean näköinen rakennus, josta laitoin kuvia viimeksikin, mutta pistetään nyt taas pari. :) 

Ja sama kuin yllä, mutta toisesta suunnasta :D

St. Stephen's Greeniltäkin on jälleen muutama kuva, niitä oli viimeksikin. Puistoon saapuessamme lähellä porttia oli mies, joka ruokki puluja. Hän antoi ohikulkijoillekin jotain leseitä, joilla puluja sai ruokkia (ja rahaahan hän tietysti pyysi sen jälkeen). Minä tietysti uteliaana menin ja sain kasan leseitä kädelleni. Pulut lennähtivät siihen heti. Jani otti aluksi vain kuvia, mutta lopulta pulumies sai hänetkin mukaan ja niin Jani the metsästäjäkin ruokki puluja. Jälkeenpäin meidän oli kyllä pakko palata St. Stephen's Greenin kauppakeskukseen pesemään kädet huolella, nuo linnut kun eivät ole mitään puhtaimpia eläimiä... :D

Päivä jatkui kaupungilla kuljeskellen vähän missä sattuu, esimerkiksi Temple Barin alueella. Kävimme myös välissä syömässä, jälleen pubiruokaa, mutta mikäs sen parempaa. Vähän sattumalta löysimme myös Dublinin vahamuseon, johon päätimmekin sitten mennä tutustumaan tarkemmin. Se oli ihan hyvä kokemus, aluksi varsinkin, kun pääsimme tutustumaan hieman Irlannin historiaan. Myös vahamuseon kauhuosasto oli varsin hieno, mutta sen jälkeen meno sitten vähän lässähtikin. Tässä joitain parhaita paloja vahamuseosta. :) 

Irlannin ensimmäisiä asukkeja

Viikinki

Elizabeth I

Irlannin suuren nälänhdän uhreja

Klonkku

Dracula

Hannibal Lecter

No pakko oli käydä lapsille tarkoitetussa tunnelissa :D

Maahinen :D

Simpsonit

Jokeri

Vahamuseon jälkeen suuntasimmekin majapaikkaan pienelle lepo-/huoltotauolle. Illalla kävimme vielä syömässä Temple Barin alueella. 

Sunnuntaiaamuna päätimme yhteistuumin, että emme enää mene syömään aamupalaa majapaikassamme. Päätimmekin nukkua vähän pidempään ja oleilimme siellä melkein uloskirjautumisaikaan eli yhteentoista asti, jonka jälkeen menimme läheiseen kahvilaan syömään irlantilaisen aamupalan. Tällä kertaa aamupala oli hyvä, mutta maksoikin tietysti enemmän. Voitti kuitenkin helposti majapaikkamme aamupalan. Sunnuntaina kuljeskelimme ympäriinsä, välillä kävimme istuskelemassa esimerkiksi The Church -nimisessä, suht hulppeassa baarissa. Se oli nimensä mukaisesti entinen kirkko, joka oli muunnettu baariksi. 

The Church -baari

Kiertelimme vähän missä sattuu, pyörimme parissa kauppakeskuksessa ja käväisimme myös Christ Church Cathedralilla, josta tässä pari kuvaa. 

Lähdimme ajoissa lentokentälle, mutta emme kyllä olleet siellä yhtään liian ajoissa, loppuaika yhdessä hurahti kuin siivillä. Uskallan myöntää, että tällä kertaa eron hetkellä itkin, aivan häpeilemättä. Janin vierailu helpotti hirmuisesti koti-ikävääni, mutta toisaalta tuntui, että kun hän lähti, koti-ikävä oli hetken pahimmillaan. Onneksi huomenna on enää tasan kolme viikkoa aikaa, että palaan takaisin Suomeen. En vaihtaisi hetkeäkään pois, mutta minun kotini on aina Janin luona...