maanantai 20. helmikuuta 2017

Pari sanaa kohutusta koulutusvideosta

Haluan tässä postauksessa kertoa oman mielipiteeni ja näkökulmani viikko sitten mediassa kohun aiheuttaneeseen metsästysspanielin koulutusvideoon. Mikäli et tiedä mistä on kyse, tässä iltalehtien uutiset aiheesta: 



Alun perin tämä juttu siis alkoi facebookiin julkaistusta videosta ja sen yhteyteen liitetystä selityksestä. Julkaisun tekijä on poistanut alkuperäisen julkaisun. Video näkyy pääpiirteissään vielä ainakin iltalehden jutussa. 

Myös monet yhteisöt kommentoivat kohua viime viikolla tuoreeltaan, kaikkien kanta oli luonnollisesti videolla näkyvän toiminnan tuomitseva: 




Videosta näkee selvästi, mitä siinä yritetään tehdä ja mikä siinä menee pieleen. Videolla yritetään opettaa koiralle hakukuviota, jonka lomassa yritetään aika ajoin istuttaa koira kesken menon. Kun koira ei istu oikeassa kohdassa, ohjaaja palauttaa sen "oikealle paikalle" niskasta ja takapuolinahasta nostamalla. Kuunnellessani ja katsellessani videota tulkitsin, että harjoitus on yksinkertaisesti liian vaikea kyseiselle koiralle. Se ei osaa vielä kunnolla pillin peruskäskyjä ja ohjaaja käyttää niitä harjoituksessa mielestäni liikaa, en saa selvää pillikäskyistä, joten ymmärrän hyvin ettei kyseinen koirakaan saa. Ilmeisesti pillillä myös viestitään suunnanvaihdoksista, jonka vuoksi pilli vinkuu niin paljon. Sen lisäksi, että harjoitus on liian vaikea, sitä jatketaan aivan liian pitkään. Ohjaaja turhautuu ja suuttuu, kun koira ei toimi ja koira aistii sen ja stressaantuu itsekin. Peli olisi pitänyt viheltää poikki paljon aikaisemmin. Lisäksi tilanteessa koira selvästi pelkää. Se yrittää ja lähtee iloisesti toimintaan, mutta kun se ei ymmärrä, mitä siltä vaaditaan, se tekee ohjaajan mielestä väärin ja saa siitä rangaistuksen. Videon edetessä koira alkaa alistumaan aina, kun ohjaaja karjaisee, se tietää, että taas sattuu, mutta se ei tiedä mitä teki väärin. Välillä istutettaessa koira menee automaattisesti maahan, se ikään kuin pyytää anteeksi, kysyy kehollaan, onko tämä nyt oikein. 

Haluan nyt todella selkeästi ja yksioikoisesti sanoa, että tämä ei ole se tapa, jolla me Lolaa koulutamme. Meillä koulutetaan positiivisen kautta, koiran energiaa ja intoa tekemiseen hyödyntäen, ei sitä tahallisesti tappaen. Lola on todella oppivainen ja miellyttämishaluinen koira, se oppii varsin helposti positiivisen kautta. Uusi asia on helppo opettaa ensin namilla, jonka voi kuitenkin nopeasti jättää pois ja siirtyä pelkkiin kehuihin. Metsästyskoulutuksessa Jani ei käytä nameja oikeastaan ollenkaan, peruspillikäskyt on opetettu kotona ja niitä vahvistetaan koko ajan, muuten metsästystä opetellaan autenttisessa ympäristössä eli metsässä. Lola on tietysti nuori koira, sillä on vielä paljon oppimista. Sen kanssa on kuitenkin saatu saaliiksi jo kaksi rusakkoa onnistuneesti niin, että se on istunut riistatilanteessa eikä ole juossut luodin eteen. Mielestäni tämä kertoo kyllä jotakin ja vaikka koira ei ole vielä valmis, niin tulokset puhuvat puolestaan. Joskus koiraa pitää myös kieltää, jos se tekee jotain todella pahaa tai vaarallista, mutta kun koira tekee oikein ja tottelee, se saa kehuja. Väkivallalla ja epäjohdonmukaisella koulutuksella saa vain pelokkaan koiran. Monet tutkimukset ovat todistaneet, että positiivisella koulutuksella saa parempia tuloksia ja tämä pätee myös metsästyskoiran koulutuksessa.

Odotin hieman kohun laantumista ennen kuin tartuin tähän aiheeseen, koska halusin miettiä kunnolla, miten haluan asiani esittää. Syy, miksi kuitenkin haluan julkisesti mielipiteeni kertoa, on se, etten halua että meitä tai koiraamme yhdistetään millään muotoa tällaiseen toimintaan. Toivon myös  kaikkien ymmärtävän, ettei kaikkia metsästysspanieleita todellakaan kouluteta tällä tavoin eikä se ole yleisesti hyväksytty tapa kouluttaa. Iso osa metsästäjistäkin tietää, että koirasta saa positiivisella koulutuksella ja vahvistamisella paremman, iloisemman, rohkeamman ja ennen kaikkea toimivan metsästyskaverin! 

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kauneudenhoitoa ja reenejä


Lolalla on ollut viime aikoina paljon menoa ja meininkiä. Tässä ekana tulee kuvia siitä, kun käytiin lauantaina etsiskelemässä rusakoita Janin lapsuudenkodin lähimaastoissa. Pupuja ei tällä kertaa löytynyt, mutta mukavaa oli ja Lolan kanssa tuli treenailtua. Jonkin verran muistuteltiin Lolaa luoksetulosta, kun pillitetään. Sillä oli kova hinku mennä koko ajan Janin isän luo, joka oli myös mukana ja käveli hieman kauempana meistä. Tarkoituksena kuitenkin on, että Lola pysyisi Janin lähellä, joten aina kun se keksi lähteä muualle, se pillitettiin takaisin. Lisää varmuutta tarvitaan luoksetuloon, mutta ihan hyvin se nytkin sujuu. Tuossa yllä on jo yksi kuva lauantailta ja tässä tulee lisää: 

Jani ohjaa Lolan tarkistamaan pusikkoa

Lumipää :D

Lola ja korvat :D

Metsämies ja -koira




Lentävä Lola :D


Dumbo ja metsämies piilosilla :D

Tänään minulla ja Lolalla onkin sitten ollut oikein kiirepäivä. Aamulla kymmeneltä oli Lolan trimmausaika. Päätin jokin aika sitten varata ajan, koska näitä sprinkkuja pitäisi periaatteessa trimmata pari kertaa vuodessa. Halusin lähinnä nähdä, miten trimmaus tapahtuu ja mistä eniten pitää ottaa karvaa pois, jotta voin ehkä mahdollisesti myöhemmin trimmata Lolaa itse. Monet koirathan käyvät trimmauksessa näyttelyitä varten, mutta koska Lola ei ole näyttelykoira, trimmaus liittyy lähinnä käytännön asioihin. Tarkoituksena on siis pitää karvat riittävän lyhyinä, jotta metsästäessä kaikki risut ja männynkävyt eivät tartu metsästä mukaan. Koin kuitenkin, että on parempi että ensimmäisen trimmauksen tekee ammattilainen, jotta Lola tottuu sellaiseen käsittelyyn ja sitä myötä se olisi toivottavasti helpompaa kotonakin. Lisäksi pyysin että Lolan kynnet leikattaisiin, koska kotioloissa siinä on ollut ongelmia. 

Trimmauksessa aloitettiinkin juuri kynsien leikkuusta, joka sujui tietysti ammattilaiselta melko helposti. Lola jännitti toki jonkun verran, mutta käyttäytyi kuitenkin aika rauhallisesti. Seuraavaksi leikattiin hieman ylimääräisiä karvoja ennen pesua. Siinäkin Lola osasi olla hienosti ja pesupaikalle se hyppäsi itse, ennen kuin se vielä tiesi mitä tehtiin. Pesu ei selvästikään ollut yhtä miellyttävää kuin kotona, koska nyt piti seisoa kummallisessa ammeessa. Kerran Lola loikkasi sieltä pois, mutta muuten pesu sujui ihan hyvin, vaikka koiralle se ei selvästikään ollut kovin mieleistä. Kun Lolaa kuivattiin pyyhkeellä, se alkoi vinkua, pesupaikalta teki mieli jo lähteä pois. Pesun jälkeen Lola saikin puristella rauhassa itseään, kun valmistauduttiin seuraavaan vaiheeseen. Lola pääsi trimmauspöydälle, jossa aloitettiin kuivaus föönillä. Se oli Lolan mielestä aluksi todella pelottavaa, pienen takajalat tärisivät ja häntä oli syvällä koipien välissä. Tämä olikin selvästi koko trimmauksen inhottavin vaihe Lolan mielestä. Kuivauksen jälkeen leikeltiin karvoja vähän lisää. Siinä Lola alkoi vähitellen rentoutua, lopulta se jo seuraili ympäristöään ja seisoi rauhassa pöydällä kuin vanha tekijä. Lopulta siis kokemus oli ihan positiivinen, vaikka todella jännittävä. 

Suihkussa

Ny on puhdas!

Fööni oli kaikista ikävin juttu

Melkein valmis, seisotaan paikallaan jo melkein kuin vanha tekijä

Trimmauksen jälkeen käytiin kotona vähän levähtämässä ennen kuin lähdettiin pitkästä aikaa hallille treenailemaan hiukan agilityjuttuja. Hallille mukaan tulivat jälleen ystäväni ja tutut colliekaverit Taika ja Minka. Ennen halliin menoa teimme pitkän, melkein tunnin mittaisen, lenkin metsässä lämmittelyksi. Koirat saivat temmeltää ja purkaa enimmät energiansa ennen treenejä. Tässä hiukan kuvia metsälenkiltä: 

Aikamoisia loikkijoita :D

Lola on liian nopea Minkalle

Koko jengi ja ihana auringonpaiste

Kaikki Lolan kimpussa!

Pakoon!


Lola on Dumbo :D










Treeneissä uutena asiana Lolalle opetettiin A-estettä. Ihan alkuun muisteltiin putkea ja esteitä, mutta ei Lolalla tietenkään niissä mitään ongelmaa ollut, vaikka putkikin oli s-kirjaimen muotoinen. Sellaista ei muistaakseni ole ennen tehty, mutta eipä siinä ollut mitään ongelmaa, putki on Lolan mielestä aina kiva, oli se missä mallissa tahansa. :D A-este oli tosiaan päivän uusi asia, jota lähdettiin Lolan kanssa opettelemaan houkuttelemalla se namilla kiipeämään ja samalla turvattiin kahden ihmisen voimin molemmilta puolilta estettä ja valjaista kiinni pitäen, ettei koira pääse putoamaan vaikka astuisi sivuun. Lola ei pelännyt estettä oikeastaan ollenkaan ja se alkoi sujua heti alusta lähtien aika hyvin, koira oli innokas oppimaan. Opettelimme myös esteen lopussa kontaktia niin, että Lola istui esteen loppupäähän etujalat maassa ja takajalat esteen päällä. Tämänkin Lola oppi aika äkkiä. Putkessa ei tosiaan ollut ongelmaa, sen sijaan esteet tuntuivat aluksi vaikeilta, Lola jostain syystä kieltäytyi aluksi hyppäämästä ensimmäistä estettä putken jälkeen. Lopuksi kuitenkin sekin saatiin sujumaan ja treenien päätteeksi Lola teki koko radan eli A-esteen, putken ja kaksi estettä. Alla on agilitymapsilla tehty kartta radasta jota teimme. Kartassa on myös pujottelukepit, koska niitä harjoiteltiin Taikan ja Minkan kanssa. :)











 

torstai 9. helmikuuta 2017

Lola, jänöjussien kauhu !

Nyt tulee tämän blogin tähän mennessä historiallisin päivitys! Tosi harmi että kuvat on taas vaan puhelinkuvia, mut saapahan edes vähän käsitystä tapahtumista. Ennen varsinaista historiallista osuutta todettakoon, että arki on täällä meillä ollut aika normaalia. Tähän alkuun ajattelin jakaa pari kuvaa ja videon. Nämä kuvat ovat viikko sitten otettu, kun Jani kävi Lolan kanssa koirapuistossa. Sinne sattui samaan aikaan kaverikin Lolalle. Rotua Jani ei ollut huomannut kysyä, mutta kamu oli 4 kuukauden ikäinen. Ja samankokoinen kun meidän puolet vanhempi Lola, joten ilmeisesti aika iso kaveri on kasvamassa. :D 



Samaiselta päivältä on myös video. Kerrankin sain pienen videopätkän Lolan ja Pullan aika huvittavan näköisistä leikeistä. Taustalla pauhaa telkkari, en osaa noita videoita juurikaan muokkailla, niin en osannut ottaa ääniä pois. Toivottavasti ei pahasti häiritse. :P


Viikonlopuksi lähdettiin Janin vanhempien luo. Minulla oli omia menoja ja Jani oli sopinut isänsä kanssa, että he menevät metsälle Lolaa opettamaan. Olisin kovasti halunnut mennä mukaan ja voi että, kyllä mua harmittaakin että en mukana ollut! Yksityiskohdat ovat siis Janin kertomaa: Lauantaina Jani ja hänen isänsä ottivat Lolan mukaan ja lähtivät metsälle aamulla ennen yhdeksää. Metsässä matkaa tuli yhteensä taitteua viiden kilometrin verran ennen kuin alkoi tapahtua. Rusakko lähti Lolan pelästyttämänä aivan Janin edestä liikkeelle. Lola istui hienosti pillin vihellyksestä ja sitten alkoi paukkua. Jani ampui jänöä kerran, hänen isänsä tulitti kaksikin kertaa. Rusakko katosi pusikkoon, jonne Lola lähetettiin etsimään saalista, jonka se löysikin. Sen verran jännittävä tämä uusi elikko kuitenkin oli, ettei Lola heti uskaltanut ottaa sitä suuhunsa. Sen jälkeen kun Jani oli nostanut rusakon pusikosta, Lolakin alkoi haluta sen itselleen. Hiukan Lola sitä tietysti saikin pöllyttää, olihan tämä rusakko ensimmäinen kaato, joka saatiin Lolan avustuksella. Tässä Janin ottamat kuvat lauantailta: 

Innokas mettäkoira

Janin "kota" talvikuosissa.

"Mikä tää on? :o" :D

"Joko saan ottaa ton?" :D

Onnellinen metsästäjä ja koira, hiukan epäonnisempi pupu. :D

Jahdin päätteeksi koira oli hieman verinen.

Sunnuntaina metsälle piti tietysti lähteä jälleen, vaikkakin epäilyksiä oli, ettei tuuri voi käydä kahtena peräkkäisenä päivänä. Myös siitä, istuisiko ja odottaisiko Lola tällä kertaa yhtä hienosti, kun tiesi mitä tulee tapahtumaan, oli hiukan epäilyksiä. Jonkin aikaa metsässä kuljettuaan rusakko lähti jälleen aivan Janin edestä, kuitenkin niin, että Lola oli metsästäjien ja saaliin välissä. Jani vihelsi pilliin ja vaikka Lola näki rusakon, se istui kuuliaisesti eikä lähtenyt ryntäämään perään. Janin isä ampui rusakkoa kerran, mikä koitui heti jänöjussin kohtaloksi. Vapaa-käskyn saatuaan Lola sai lähteä saaliin luo ja tällä kertaa se uskalsi heti ottaa rusakon suuhunsa. Lola varmisti vielä, että pupu on varmasti kuollut juhlimalla jälleen se suussaan. Tähän oli hyvä päättää loistava jahtiviikonloppu, kaksi reissua ja saaliina kaksi rusakkoa ei ole ollenkaan huono saavutus, varsinkin kun Lolan koulutus on tietysti vielä kesken. Alku on kuitenkin varsin lupaava. ;)

Pulska pupu :D

"Tätäkö me ny sit aina tehdään?"

Ens kerralla en kyl jätä jahtia väliin mistään hinnasta (ja sit ei varmana tuu saalista :D)! Tähän loppuun kevennyksenä vielä kuva eiliseltä. Käytiin vähän kaupoilla, kun alko eläinten ruuat ja Lolan herkut olla vähissä. Tän verran sitten tarttu mukaan:

Pöydällä Pullalle Latzin 44 pussin hyytelövalikoima, vieressä paketti, jossa on yhteensä 320 kakkapussia, dental sticks- ja luusäästöpakkaukset ja kaksi isoa luuta. Lattialla muovinen säilytysboksi koiranruualle ja kaksi säkkiä koiranruokaa. Ja tietty Lola! :D