sunnuntai 29. toukokuuta 2016

My first "First Holy Communion" -party

Jälleen on koittanut sunnuntai, joka alkaa vähitellen jo vakiintua siksi päiväksi, jolloin tämä blogi saa vähintään yhden uuden postauksen. Katsotaan, josko joku kerta jaksaisin arki-iltanakin kirjoitella. Viikko au pair -työn parissa sujui jälleen mukavasti, arki alkaa rutinoitua ja sitä myöten viikot alkavat kulua yhä nopeammin. Tiedän sen niin hyvin, että tämä aika tulee menemään yllättävän nopeasti. Silti, voi että kun huomenna on taas maanantai, hohhoijaa. :D 

Tänä viikonloppuna, tarkemmin sanottuna eilen, oli ohjelmassa tämän perheen vanhimman lapsen First Holy Communion -juhla eli suomennettuna juhlittiin pojan ensimmäistä pyhää ehtoollista. Tämä juhla liittyy katolilaiseen kristinuskoon ja on irlantilaisille merkittävä elämän merkkipaalu. Ensimmäisen ehtoollisen lapsi saa katolilaisessa uskossa 7- tai 8 -vuotiaana. Varsinaista juhlapäivää edeltää katekismuksen ja rukousten opiskelu, jota ainakin tässä tapauksessa tehtiin koulussa. Ensimmäinen ehtoollinen -juhlan jälkeen, kun lapsi on noin 11- tai 12- vuotias, on hänellä vielä erikseen konfirmaatiojuhla. Systeemi on siis hieman erilainen kuin luterilaisessa Suomessa, jossa ensimmäinen ehtoollinen on osa konfirmaatiota. 

Aamulla lähdettiin kirkolle. Kirkon pihamaa oli täynnä lapsia ja heidän perheitään ja sukulaisiaan. Ensimmäistä ehtoollistaan viettävät lapset olivat pukeutuneet hienosti, pojilla oli hienot puvut ja tytöt oli puettu valkoisiin mekkoihin ja joillain oli myös huntu hiuksiin kiinnitettynä. Juhlakalut näyttivät siis kuin morsiuspareilta. :D Juhla alkoi messulla, joka oli lähes kokonaan iirinkielinen, joten en ymmärtänyt puheesta mitään muuta kuin alun englanninkieliset tervetulosanat. Messu oli aluksi hyvin samanmoinen kuin luterilainen messu, paitsi että seurakunta ei laulanut juurikaan vaan lauluja esitti lähinnä kuoro sekä päivän juhlijat eli lapset, joilla oli ensimmäinen ehtoollinen. Erojakin messussa oli kuitenkin luterilaiseen messuun verrattuna jonkin verran, kuten se, että ehtoollisen edellä polvistuttiin. Ensimmäisen kerran kaikki polvistuivat papin puhuessa, myöhemmin polvistuminen tuntui olevan enemmän vapaaehtoista, sillä välillä joku oli polvillaan ja toiset istuivat normaalisti penkeillä. Välillä oli siis hieman hankala seurata, pitääkö nyt olla polvillaan vai eikö, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin istuttiin penkeillä tai välillä noustiin seisomaan. Itse ehtoollinen oli melko simppeli tapahtuma: Ensin ehtoollisella kävivät ensimmäista ehtoollistaan juhlivat lapset ja heidän vanhempansa. Sen jälkeen ehtoollisella saivat käydä kaikki. Ehtoollista ei kuitenkaan jaettu alttarilla vaan pappi tuli kirkon käytävälle jakamaan öylättejä. Erikoista oli myös se, että ehtoollisella sai ainoastaan öylätin, ei viiniä laisinkaan. Ehtoollisen jälkeen pappi sekä joitain muita miehiä puhui ja vähän väliä seurakunta taputti, mikä tuntui minusta oudolta, koska Suomessa kirkossa ei taputeta oikeastaan koskaan, ellei siellä ole jokin konsertti. Loppupuolella messua pappi sanoi jotakin, jonka jälkeen kaikki alkoivat jostain syystä kättelemään lähellä istuvia kanssaseurakuntalaisia.

Messun jälkeen siirryimme kirkosta viereiselle koululle, jonka salissa oli tarjolla teetä, kahvia, voileipiä ja kaikenlaisia makeita herkkuja. Lapset saivat syödä mielin määrin tarjottavia ja heille oli myös tarjolla sipsejä. Istumapaikkoja ei juuri ollut, joten kyseessä oli enimmäkseen niin sanotut "pystykaffeet". Minun silmissäni tilanne oli varsin kaaoottinen, lapset juoksivat ympäriinsä ja söivät herkkuja niin paljon kuin vain ehtivät. Muiden aikuisten mielestä tilaisuus oli kuitenkin hyvinkin onnistunut.  (?)

Kahvien jälkeen siirryttiin pelihalliin, jossa lapset pelasivat lasersotaa ja keilasivat. Sillä aikaa aikuiset joivat kahvia ja istuskelivat. Koko ajan perheen sukulaisia tuli ja meni, minun oli vaikea pysyä kartalla siitä, kenet olin jo tavannut ja kenet en. Pelihallilta matka jatkui pubiin, jonne sitten saapui koko juhlaväki. Perhettä odotellessa juotiin baarin antimia ja perheen ja sankarin saavuttua paikalle, juotiin vielä hieman lisää. Tovi kului ennen kuin kaikki ohjattiin istumaan pöytiin, melko lähelle baaritiskiä. Pöytiin kaikille tuotiin lista, jossa oli kolme alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kolme jälkiruokaa. Jälkiruuat tosin sai unohtaa, koska jälkiruuaksi oli juhlan kunniaksi tilattua kakkua. Jokainen tilasi siis listalta alku- ja pääruuan, jotka tuotiin pöytään. Syömisen jälkeen juhla jatkui pitkälti vapaan istuskelun ja juttelun merkeissä, aina välillä haettiin baaritiskiltä juomista. Lapset uppoutuivat lähinnä videopelien ja tablettien maailmaan ja istuivat siten melko rauhassa pöydissään. Pubissa, juhlien välittömässä läheisyydessä, katsottiin rugby-peliä, jonka vuoksi välillä porukka intoutui huutamaan kannustuksia ja ilonkiljahduksia, kun maaleja tuli. Loppuillasta siirryttiin istumaan toiseen osaan pubia, jossa ilta jatkui edelleen juomisen ja jutustelun merkeissä. Kotiin lähdettiin vasta lähempänä puolta yötä. 

Juhlapäivä oli todella mielenkiintoinen, tapasin uusia ihmisiä ja pääsin näkemään myös hieman erilaista osaa irlantilaisesta kulttuurista. Kuvia juhlista ei nyt tällä kertaa tule, jotta en loukkaa kenenkään yksityisyyttä (juhlapaikoista olisi tietty voinut ottaa kuvia, mutta eipä tietenkään siinä meiningeissä tullut mieleen). Tänään olen keskittynyt lähinnä toipumiseen, mitään krapulaa ei siis ole ollut, mutta ihan vaan lepääminen tuollaisen päivän jälkeen tekee hyvää. :)   

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

First time in Dublin city centre

Toinen viikko au pair -arkea on nyt takana. Arki alkaa vähitellen muotoutua rutiiniksi ja hommat sujuu ihan hyvin. Tosin olen jo nyt todennut, että en varmaankaan jaksaisi tällaista hommaa kokonaista vuotta. Kolme kuukautta on ihan sopiva aika minulle, varsinkin tässä elämänvaiheessa... :D

Olisi melko turhaa kirjoittaa jälleen arjestani, koska se rullaa melko samalla kaavalla joka päivä. Vastaisuudessa kirjoittelen siis täällä enemmänkin niistä jutuista, mitä teen ja koen vapaa-ajallani. Lisäksi olen suunnitellut kirjoittavani muutaman postauksen koskien Suomen ja Irlannin eroavaisuuksia. Sellaista siis tulossa jatkossa, pysykääpä kuulolla... ;) 

Tällä kertaa kuitenkin asiaa ensimmäisestä päivästäni Dublinin keskustassa! :) Lähdin eilen puolilta päivin bussilla Dublinin keskustaan, jossa minua odotti facebookin kautta löytämäni suomalainen Noora, joka oli luvannut näyttää minulle vähän paikkoja. Bussimatkakin jo sinällään oli jännittävä! Kokeilin bussikorttiani ensimmäistä kertaa ja bussimatkustusoppaana minulla oli kännykän moovit-sovellus, jota eräs toinen suomalainen minulle suositteli. Sen avulla tiesin, millä pysäkillä minun tulee jäädä keskustassa pois kyydistä, jotta löydän kohtaamispaikalle. Todella hyvä ja toimiva sovellus ja onneksi Dublinin busseissa on ilmainen wifi, joten sen turvin pystyin ylipäänsä käyttämään sovellusta matkan aikana. Kätevää! :D 

Tapasimme Nooran kanssa Trinity Collegen pääporteilla. Kiertelimme aluksi hieman Trinity Collegen ympäristössä. Minun oli tarkoitus ottaa sieltä kännykällä kuvia, mutta saimme sadekuuron niskaamme juuri silla hetkellä, kun meinasin kaivaa puhelimen esiin. Kuvia Trinity Collegesta siis ehkä myöhemmin... 

Trinity Collegelta lähdimme sitten kaupunkikierrokselle. Kävimme ensin St. Stephen's Green -nimisessä puistossa, joka oli todella hieno ja rauhallinen paikka keskellä kaupungin vilinää. 



Joku asuu melko päheessä talossa St. Stephen's Greenissä. :D
Puistosta jatkoimme matkaa keskustan alueella, kävimme esimerkiksi useissa kauppakeskusissa. Niihin oli helppo luikahtaa joka kerta, kun taivaalta alkoi tihuttamaan vettä (pakenimme sadetta enemmän kuin kerran tän reissun aikana :D).

Stephen's Green Shopping Centre


Yksi monista kauppakeskuksista, en todellakaan muista nimeä. :D


Kiertelimme myös Temple Barin alueella. Jonkin verran jo kierreltyämme, alkoi vähitellen tulla nälkä, joten menimme perinteiseen Fish & Chips -ravintola Beshoff Bros:iin syömään. Elämäni ensimmäiseksi Fish & Chips -annokseksi valikoitui Calamary & Chips. Oli ihan hyvää, en tosin jaksanut syödä kaikkia perunoita. Yllättävän täyttävää siis !



Syömisen jälkeen jatkoimme matkaa Christ Church Cathedralille, joka on suuri, upea kivikirkko. No, kuvat kertoo varmasti paremmin:




 

Matka jatkui Liffey-joen yli. Joen toisella puolella kiertelimme enimmäkseen kauppakeskuksissa ja sain hyviä vinkkejä siitä, missä voisi käydä esimerkiksi shoppailemassa.  

River Liffey
Kuljimme myös O'Connel Streetillä, joka on yksi Dublinin pääkaduista. Siellä kävimme muun muassa Dublinin keskuspostitoimistolla ja näimme myös The Spire of Dublinin, tietynlainen nähtävyys sekin. Kierroksemme päättyi Trinity Collegelle, josta lähdimme vielä käymään pubissa yksillä ennen kuin suuntasin takaisin Ongariin. :) 

Taka-alalla The Spire of Dublin

O'Connell Street

Nyt lähden jälleen keskustaan, mennään katsomaan jääkiekkoa The Living Room -nimiseen baariin. Kannustetaan Suomi historialliseen voittoon!!! See ya! :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sunday at the Fairy Gardens

Tänään oli tosiaan hieman poikkeuksellinen päivä. Perheen vanhemmat sanoivat minulle jo eilen, että tänään voitaisiin mennä johonkin ajelemaan, jotta minäkin pääsisin ulos talosta välillä. Sehän sopi minulle vallan loistavasti! Aamulla suunnitelmat kuitenkin muuttuivat hieman, kun naapurin vanha rouva kutsui perheen grillaamaan heidän puutarhalleen. En aluksi ymmärtänyt yhtään, mihin olimme menossa, kun lähdimme autolla perheen isän ja poikien kanssa naapurien puutarhalle. Matkalla perheen isä kuitenkin selitti, että jotkut kaupungissa asuvat ihmiset vuokraavat itselleen pienen puutarhan, jossa he kasvattavat vihanneksia ym omiin tarpeisiinsa. 

Naapurin vanhalla pariskunnalla oli hauskoja tekstejä ympäri puutarhaa.

Tässä puutarhassa tuli vietettyä tänään koko iltapäivä. :)

Saavuimme puutarhalle, joka oli vain noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä. Paikka oli jonkin maatilan tiluksilla oleva iso aukea, jossa oli paljon pieniä, aidattuja puutarhoja. Suurimassa osassa oli omat pienet vajat, joissa voi säilyttää tarvikkeita, joita puutarhan hoidossa tarvitaan. Naapurin vanhalla pariskunnalla oli kiva pieni puutarha, jossa oli kaksikin vajaa ja pieni terassi. Siellä me sitten istuskelimme suurimman osan päivää, grillailtiin ja nautittiin aurinkoisesta kelistä. Paikalla oli meidän lisäksemme naapurissa asuva pariskunta lapsineen. Tunnelma oli mukava ja rento, istuskelimme, juttelimme, vitsailimme. Tarjolla oli myös hieman viiniä, jota otin kuitenkin maltillisesti, sillä onhan huomenna taas arkipäivä. ;) Teimme kierroksen puutarhoilla ja kerrankin minulla oli tosiaan kamera mukana, joten kuviakin tuli otettua kohtuullisesti. Lapsille puutarhassa oli niin sanottu "Fairy Garden", joka oli pieni metsikkö, jossa oli puu, johon oli sidottu nauhoja. Ymmärsin, että niitä oli sidottu keijuja varten. Kiertelimme puutarhojen ympäri. Joidenkin puutarhojen vajojen kyjlessä oli pieniä keijujen ovia, joista lapset tietty tykkäsivät kovasti. 

Päivä oli todella mukava, ihmiset rentoja, niinkuin täällä yleensäkin! Naapurit ottivat minut todella hyvin mukaan ja saivat oloni tuntumaan kotoisalta ja tervetulleelta. Eipä muuta voisi toivoakaan! Seuraavassa läjä niitä kuuluisia kuvia ... ;) 
 
Minä ja keijujen puu

Bongasin tietysti maatilan aasit ja ponin. :D



Keijujen ovi ;)



Niinpä ... ;D

Au pair-elämän tunnuslause!


  

My first week as an au pair

Tervehdys kaikille! Nyt on jälleen sunnuntai ja ensimmäinen viikko au pair-elämää takana ja voin vaan sanoa, että huhhuh. Työ on rankkaa, mut edelleen on ihan hyvä fiilis kaikesta! :) 

Mun tavanomainen päivä arkena alkaa noin 7.30. Menen hiukan ennen puolta alakertaan ja alan ottaa aamupalajuttuja esille. Perheen äiti tai isä huolehtii lasten herättämisestä ja pukemisesta, minä huolehdin sitten aamupalan jaon ja valvonnan. Tässä vaiheessa vanhemmat lähtevätkin töihin ja minä jään lasten kanssa keskenään. Aamupalan jälkeen valvon, että kaksi vanhempaa poikaa pesee hampaansa ja kasvonsa sekä laittavat hiuksensa kuosiin. Sen jälkeen huolehdin, että he laittavat eväslaatikkonsa reppuunsa ja sitten lähdenkin koko köörin kanssa kahdeksalta läheiselle bussipysäkille. Kaksi vanhempaa poikaa lähtevät kouluun päiväksi ja minä ja nuorin poika palaamme kotiin. Aamupäivä kuluu tiskejä laitellen, pyykkiä pesten ja nuorimman pojan kanssa leikkien ja mahdollisuuksien mukaan ulkoillen. Ennen puolta päivää tarjoilen pojalle kevyen välipalan, jonka jälkeen hän pesee hampaansa ja naamansa ja minä laitan hänen hiuksensa hyvin. Sen jälkeen lähdemme kotoa ja saatan pojan pienen matkan päähän niin sanottuun "kerhoon" tai "eskariin", jotain sellaista suomalaista se kai vastaa. Tämän jälkeen minulla on vajaa kolme tuntia aikaa häärätä kotona yksin, laitan pyykkejä, syön lounasta, siivoilen ja valmistan päivällisen. Kolmen maissa haen ensin kaksi vanhempaa poikaa bussipysäkiltä ja hetken kuluttua haemme yhdessä nuorimmaisen kerhosta. Kotona huolehdin, että kaksi vanhempaa poikaa tekevät läksynsä, jonka jälkeen syömme päivällisen. Päivällisen jälkeen siivoan pöydän ja laitan tiskit, jonka jälkeen yleensä vanhemmat tulevatkin jo kotiin. Päivä päättyy viimeistään noin klo 17.

Tämä viikko kului pitkälti arkipäivien kaavan opettelussa. Perheen äiti oli kotona maanantaista keskiviikkoon ja opasti minulle asioita, kuten joidenkin helppojen ruokien valmistusta ja pyykinpesukoneen jne käyttöä. Torstaina ja perjantaina minulla olikin täydet työpäivät, jolloin olin yksin lasten kanssa. Kaikki sujui ihan hyvin, työtä riittää, mutta eipähän ehdi tulla tylsää. Ja pojat ovat loppujen lopuksi todella hyväkäytöksisiä, mitä nyt homma välillä lähtee vähän lapasesta, kun he ovat kaikki paikalla.

Vapaa-aikaa minulla on siis arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Perheen vanhemmat onneksi arvostavat sitä, että minulla tulee olla myös vapaa-aikaa ja he saattavat viikonloppuisin sanoa lapsillekin, että Kaisalla on nyt vapaata, hän ei tule leikkimään. Toki auttelen parhaani mukaan kotitöissä vapaa-ajallanikin, mutta suuri osa omasta ajastani kuluu täällä huoneessani oleskellen, varsinkin viikolla.

Tällä viikolla telkkarista tuli Euroviisuja ja koska olen kunnon Euroviisu-fani, halusin katsoa molemmat semifinaalit ja eilen katsoin sitten varsinaisen finaalin. Onnistuin siinä sivussa koukuttamaan myös perheen vanhimman pojan Euroviisuihin. :D Tiistaina katsoimme ensimmäisen semifinaalin ja perheen äiti tarjosi minulle ensimmäisen Guinnessini, sillä siitä oli ollut aiemmin puhetta. Tuli juotua ja itse asiassa hyvää oli, vaikka en normaalisti olutta juo. :) Olen tällä viikolla (ja tälläkin hetkellä :D) katsellut myös mm-jääkiekkoa, Suomen pelejä, niitä pystyy onneksi katsomaan livenä youtubesta IIHF:n kanavalta.

Valmiina Euroviisujen ensimmäiseen semifinaaliin kera Guinness-tuopillisen!

Keskiviikkoiltana uskaltauduin ensimmäistä kertaa yksinäni ulkoilemaan. Kävin hieman kävelyllä lähiympäristössä ja samalla reissulla kävin myös läheisessä marketissa ihmettelemässä ja ostamassa itselleni hieman herkkuja tänne omaan huoneeseeni. Tämä lähiö on nimeltään Ongar ja alue on mielestäni hieno, pienessä keskuksessa on kaikki mitä tarvitsee aina ruokakaupasta ja apteekista perinteiseen irkkupubiin (tietenkin!). Keskuksen ympärillä on paljon taloja ja toisaalta paljon myös vihreää. Seuraavassa pari kuvaa, jotka otin kävelyretkelläni ympäristöstä.



Tänään oli hieman erilainen päivä ja muistin vihdoin ottaa kameran mukaan reissuun, joten kuvia riittää. Teenkin tästä päivästä vielä ihan oman postauksensa... ;)

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

First day in Dublin


Noniin, täällä sitä nyt sit ollaan, Dublinissa! :D Mut alotetaanpas alusta, elikkä eilisestä...

Eilen aamulla lähdettiin Janin kanssa kotoa matkaan kahdeksan maissa aamulla. Ensimmäinen pysäkki oli lapsuudenkodissani, johon jätimme minun autoni säilöön ja josta jatkoimme matkaa Helsinkiin isän kyydillä. Matka Helsinkiin kesti noin kolme tuntia, tosin pysähdyimme matkalla syömään, mikä lisäsi matka-aikaa. Lentokentällä olimme kahden maissa, jonka jälkeen teimme check-inin ja menimme vielä lentokentän kahvilaan odottelemaan, koska lentoni lähti vasta 16.15. Ehkä hyvin tietoisestikkin emme jättäneet Janin kanssa mitään suuria nyyhkyhyvästejä. Niin oli parempi, jotta erosta ei tullut liian hankala, koska kyllähän se silti tietysti kirpaisi. :P 

Kamat valmiina lähtöön!

Turvatarkastuksen toisella puolella olinkin sitten aivan yksin, mikä oli outoa, koska en ollut ennen lentänyt mihinkään yksin. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin harppoa kylttien ohjeistamana omalle portille, jossa alettiinkin melkein heti ottaa porukkaa sisään, kun sinne pääsin. Nappiaikataulu siis, ei joutunut odottelemaan. :) Lento lähti ajallaan ja oli lopulta perillä kymmenisen minuuttia etuajassa. Lento Helsingistä Dubliniin suorana kesti kolmisen tuntia. Sain istua ihan itsekseni ja tapoin aikaa lähinnä kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla lentokentältä ostamaani cosmoa. Niin hövelikin olin, että ostin colaa ja sipsejä, kerrankin kukaan perheenjäsen tmv ei ollut jarruttelemassa, et ei osteta ku on niin kallista. Olihan se kallista, mut nyt oli niin erikoistilanne, että oli ihan pakko. :D 

Vielä Helsinki-Vantaalla



Jossain matkan varrella, jonkin mantereen yllä... :D

Vielä siinäkään vaiheessa, kun oltiin jo laskeuduttu Dubliniin, minua ei oikeastaan jännittänyt pahemmin. Tietysti hiukan, mutta ihmettelin itsekin sitä, kuinka vähän jännitin. Porteista päästyäni bongasin heti kolme poikaa, joilla oli itse askarrellut "Welcome Kaisa"-posterit käsissään. Vastaanotto oli lämmin ja tunsin heti olevani tervetullut. Hetken kesti, että sain käännettyä englannin kielen päälle, ajoittain se tahtoo mennä pois päältä vieläkin, saatan sanoa esimerkiksi "niinku" kun pitäisi sanoa "like". :D 

Ensimmäinen iso ero Suomeen verrattuna: vasemmanpuoleinen liikenne. Eikä se liikennekkään niinkään, mutta se, että ratti on autossa "väärällä" puolella. Loppujen lopuksi siihenkin tottui äkkiä, mutta onneksi tässä perheessä au pairin ei tarvitse ajaa autoa. Olisin varmasti aina väärällä kaistalla ja väärään suuntaan menossa. Toinen, hieman ongelmaa aiheuttanut asia, oli se, että pistorasiat ovat erilaisia. Onneksi sain jo aamulla adapterin ja puhelimen laturiin sopivan pään. 

Eilinen ilta eli ensimmäinen ilta Dublinissa sujui hyvin, lähinnä tutustumisen ja rennon koti-illan merkeissä. Syötiin hyvin ja pelattiin hieman muuttuvaa labyrinttia, joka oli ilmeisesti lahja jommalta kummalta aiemmalta suomalaiselta au pairilta. Annoin myös perheelle minun tuliaiseni Suomesta. Lapsille toin Tatun ja Patun Suomi -kirjan, mutta tietysti engalnniksi käännettynä. Koko perheelle toin kaksi Iittalan Kastehelmi -tuikkukippaa ja kaksi levyä Fazerin travel suklaata. Loppuillan jutustelimme kaikenlaista, lähinnä jutut keskittyivät Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. 

Tänään oli onneksi sunnuntai, joten heti ei tarvinnut orientoitua au pairin hommaan. Sain nukkua "pitkään", kahden tunnin aikaerosta ja tietysti uudesta paikasta johtuen en nukkunut kuin kahdeksaan, ensimmäisen kerran havahduin jo kuudelta paikallista aikaa. Päivä oli aika rento, lähdimme perheen isän ja poikien kanssa liikenteeseen, jotta perheen äiti sai opiskelurauhan. Kävimme ensin leikkikentällä, sen jälkeen söimme eväitä piknik-tyylisesti ja veimme keskimmäisen pojan synttärijuhliin. Sinä aikana, kun yksi pojista oli juhlissa, ajelimme hieman katselemassa paikkoja. Ajoimme merenrannalle ja söimme jäätelöt. Matkalla pojat kyselivät minulta, minkä ikäinen olen, ja ihmettelivät, miksi vastaukseni on muuttunut eilisestä. Sanoin, että eilen olin 23, tänään 24, jolloin heille selvisi, että minulla on syntymäpäivä. En halunnut sitä aiemmin mainostaa, koska olen kuitenkin saanut juhlia syntymäpäivääni läheisteni kanssa Suomessa ennen lähtöäni. Päivä oli säänkin puolesta hyvä, aurinko paistoi ja lämpöä oli noin 20 astetta, joten kotiin palattuamme söimme päivällisen takapihalla. Minulle kerrottiin, että tämä on kesän ensimmäinen hieno päivä. Tällaisella päivällä on todellakin hyvä aloittaa tämä au pair seikkailu! 

Tässä kuvia rannalta... Keli oli tosiaan mitä mahtavin! :)




Huomenna alkaa sitten varsinaiset au pairin työt, perheen äiti on tosin onneksi kotona pari ensimmäistä päivää. Myöhemmin sitten asiaa siitä, miten hommat lähtee käyntiin... Stay tuned! ;)