keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulu nurkan takana

Heippa taas kaikille! Joulu kolkuttelee jo melkein ovella ja sen takia blogikirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Meillä on kuitenkin eletty melko tavallista arkea, kunnes joululoma alkoi... 

Meidän kotona tehdään tällä hetkellä keittiöremonttia, jonka vuoksi jouduttiin jo viikko sitten lähtemään evakkoon vanhempiemme luo. Joulun yli tässä ainakin ollaan muiden nurkissa, uusi keittiö valmistuu mahdollisesti vasta uuden vuoden kynnyksellä. Torstaiaamuna, kun lähdettiin evakkoon, eläimet olivat aika ihmeissään. Häärättiin vähän joka suuntaan, kun laitettiin kaikki valmiiksi ennen remppamiesten tuloa. Pulla laitettiin matkakoppaan jo ennen remppaajien saapumista, koska jos se olisi kuullut ovikellon, se olisi mennyt piiloon ja siten lähtömme olisi vaikeutunut ja viivästynyt huomattavasti. Otin nämä kuvat tuona torstaiaamuna, kun odoteltiin remppaajia. Lola tuossa söpösti tarkkailee Pullaa, melkein kuin sanoen: "Älä huoli kamu, kyllä ne sut kohta sieltä päästää pois." :D



Eihän nuo kaksi ihan vieläkään parhaita kavereita ole, vierekkäin ei nukuta tai muuta sellaista, mutta kyllä ne elävät jo varsin sujuvaa rinnakkaiseloa. Lolan innokkuus on edelleen Pullalle ajoittain liikaa, mutta juuri eilen, kun Pulla kiehnasi jaloissani rapsutuksia kerjäten, se puski ohimennen myös Lolan päätä. Aika hellyyttävä näky se oli, niitä tarvitaan lisää että saan joskus kuvankin todisteeksi. :) 

Ollaan tosiaan kotoa oltu poissa jo melkein viikon. Tämän ajan olemme olleet isäni luona täällä maalla. Eläimet ovat sopeutuneet ihan hyvin ja Lolalla on ollut ihan kiitettävästi ohjelmaa. Perjantaina kävimme jälleen agihallilla treenailemassa, tällä kertaa kuitenkin teimme hyvin vähän agilityä, lähinnä vain putkea palauteltiin mieleen. Vaikka ei Lola siihen paljon mieleenpalauttelua tarvitse, sinne putkeen mennään innolla ihan joka kerta. Sen lisäksi yritin tehdä valsseja esteillä, mutta koska olin itse siinä ihan hukassa, päätin jättää niiden treenailun, etten turhaudu ja sitä kautta koira hermostu. Ystäväni treenaili koiransa Minkan kanssa paikallaanoloa häiriössä ja muita toko-juttuja. Lolan kanssa päätin sitten harjoitella pillillä luoksetuloa ja istumista. Istutin Lolan aivan hallin päätyyn, annoin paikka-käskyn ja kävelin hallin toiseen päähän. Kahdesta vihellyksestä Lola sai lähteä tulemaan luokse ja hyvin se jaksoikin odottaa. Yritin tämän jälkeen tehdä vielä niin, että istutin Lolan hallin päätyyn ja menin itse toiseen päätyyn, vihelsin luoksetulo-käskyn ja kun Lola pääsi keskelle hallia, yritin viheltää sen istumaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, mitä osasin kyllä odottaakin, Lola juoksi vielä hyvän matkaa ennen kuin se istui. Tein kuitenkin saman uudelleen huomattavasti lyhyemmällä matkalla, jolloin se onnistui hieman paremmin, mutta harjoitusta tämä vaatii vielä. Kotioloissa samainen harjoitus onnistuu jo suhteellisen hyvin. 

Lisäksi harjoittelimme ensimmäistä kertaa hallilla Lolan kanssa makuulleen menoa ja siinä paikallaanoloa. Kotona tätä on siis tehty, mutta hallilla pienessä häiriössä ei. Lola osasi hienosti olla paikallaan ja palkka tuli jo lyhyestä paikallaanolosta. Treenailimme myös seuraamista, missä keskityttiin eniten oikea aikaiseen palkkaukseen eli heti kun Lola kulki hienosti vierellä ja katsoi minua, se sai palkan. Pari kertaa seuraaminen sujui varsin hyvin ja sen lisäksi harjoiteltiin vielä seisomistakin hieman. Vaikka emme tällä kertaa tehneet agilityjuttuja, nämä olivat todelliset hyvän mielen treenit. Lähes kaikki mitä tehtiin, onnistui ja jos ei, niin ainakin helpotettuna sujui taas paremmin. Myös alku- ja loppulenkit sujuivat ihan hyvässä hengessä, Lola ei vetänyt niin paljon hihnassa kuin ennen, mikä sai minut hyvälle tuulelle. Edistystä tapahtuu siis koko ajan, pitää vain itse jaksaa treenata ja malttaa mielensä!  :) 

Lolalle tämä maalla oleilu on varmasti mieluisaa. Täällä siitä huolehtii vähän muutkin kuin minä tai Jani ja se tapaa melkein päivittäin muita ihmisiä, kun sukulaisiani käy tässä pihapiirissä paljon. Olen myös ollut positiivisesti yllättynyt siitä innosta, jolla perheenjäseneni ovat hoitaneet Lolaa. Meillä ei minun lapsuudessani ole ollut koiria ja perheestäni huomaa sen, että koiran läsnäolo ilahduttaa, ainakin suurimman osan aikaa. Lisäksi he ovat haltioissaan, kun Lola tottelee istu-käskyä ja on muutenkin tottelevainen. Nämä jutut ovat meille arkipäivää ja tietysti me näemme monia juttuja, joissa Lola voisi totella vieläkin paremmin. Toisaalta on kiva, kun Lolaa vähemmän näkevät kehuvat, kuinka tottelevainen se on, tulee itsellekin sellainen olo, että pitäisi olla iloinen myös siitä, mitä ollaan jo saavutettu. 

Maalla on siksikin kivaa, että Jani on käynyt Lolan kanssa treenailemassa lähes joka päivä. Täällä pääsee maastoon melkein kun kävelee vain ovesta ulos. Tähän loppuun vielä kuvia, joita Jani on ottanut treenaillessaan Lolan kanssa. 

Sunnuntaina ulkoillessa Jani ja Lola näkivät kauriita. Lola oli hienosti istunut paikallaan jännittävässä tilanteessa. :)

Vauhdikasta dummyn palautusta



Tässä meidän viimeiset kuulumiset ennen joulua, ehkä jopa viimeiset tänä vuonna. Toivotamme kaikille lukijoille rauhallista joulua ja riemukasta vuodenvaihdetta! 
T. Meidän perhe eli Kaisa ja Jani sekä Lola ja Pulla :) 

maanantai 5. joulukuuta 2016

Metsästystä, menestystä ja kaikkea siltä väliltä

Jos viimeksi ei ollut mitään erityistä kerrottavaa eläimistä, niin nyt on sitten senkin edestä! Luvassa on paaaaaaljon kuvia, yritän kirjoittaa tiiviisti, ettei tätä lukiessa aivan hengästy. :D 

Oltiin toissa viikon tiistaista viime viikon tiistaihin Janin isovanhemmilla talovahteina, kun he olivat ulkomaanreissulla. Siellä päätyönä oli eläinten hoito, sillä heillä on tallissa kolme hevosta ja talosta löytyy myös kaksi kissaa. Pulla joutui tuoksi ajaksi Janin vanhemmille hoitoon, koska se tuskin olisi uudessa paikassa sopeutunut olemaan. Lola sen sijaan vietti meidän kanssa viikon tutustumassa tallielämään ja hevosiin. Siellä ollaan ennenkin käyty hevosia katsomassa, mutta Lola on pelännyt niitä kyllä aika paljon. Nyt tuli siedätyshoitoa oikein urakalla ja pelko hälveni hieman. :) Tässä pari Janin puhelimella ottamaa kuvaa Lolasta tallihommissa.

Tuo tuolla takana on vähän pelottava otus, mut kyl silti tota päätä kohti oli hauska hyppiä.
Siivousapulainen
Sen sijaan talon kissoja Lola ei tietenkään pelännyt vaan juuri toisinpäin, kissat pysyttelivät mieluummin pihalla ja poissa näkyvistä kuin tekivät tuttavuutta koiran kanssa.  :D

Viime viikonlopun lauantaina oli yhteisjahti. Tällä kertaa otin jahtiin kameran mukaan ja sainkin muutaman ihan kelvollisen kuvan. Peurahavaintojakin tehtiin, itsekin yhden näin, mutta kuvia en saanut, kun ammutut laukaukset veivät huomion. Valitettavasti saalistakaan ei tullut, vaikka kaksikin eri passimiestä ampui laukauksia kohti peuroja.

Jani kävelemässä passiin.

Karkeakarvaiset mäyräkoirat palaamassa ajopuuhista, edellä Viivi ja perässä tulee emä Luru.

Viivi jälleen palaamassa metsästä.

Viivi

Jahti päättyy aina nuotiolle :)
Samaisena päivänä Lola täytti puoli vuotta. Tietysti siitä piti ottaa kuva ja koska seisomista oli jo jonkun verran harjoiteltu, niin otettiin oikein seisotuskuva. :)

Lola 6 kk (Kuva © Jani Eskola)
Samaisena viikonloppuna sunnuntaina olimme talkoolaisina metsästysseuran järjestämissä ampumakisoissa. Illemmalla ohjelmassa oli Janin kotikylän joulunavauksen yhteydessä järjestetty joulukorttikuvaus, johon veimme Lolan. Saimme tällaiset kivat studiokuvat meidän pennusta. :) Joulukortteja näistä ei tehdä, mutta varmaankin itselle jokin taulu tmv.

© PauliinaP Photography

© PauliinaP Photography
Viime torstaina olikin sitten taas agilitytreenit tuttujen treenikavereiden, ystäväni ja hänen koiransa Minkan, kanssa. Tällä kertaa tehtiin pienimuotoista rataa, jossa oli putki, A-este (jota Lola ei tee vielä), tavallisia esteitä sekä rengas (sitäkään Lola ei tee vielä). Alla on jälleen agilitymapsillä tehty havainnekuva radasta. Minulle suurin haaste oli käännökset ja "valssit" esteillä, minkä takia ei saatukkaan Lolan kanssa vedettyä kertaakaan rataa kokonaisuudessaan läpi. Sen sijaan kahdessa osassa saatiin rata tehtyä eli ensin este 1 ja putki, toisena mentiin esteet kohtuullisen onnistuneesti. Estekorkeus oli Lolalla matalin mahdollinen. Minulla on ihan kohtuullisen hyvät videoitkin Lolasta radalla, mutta jostain syystä en saa tiedostoja ladattua mihinkään, joten en valitettavasti saa niitä tähän postaukseen. :/ On siis vain tyytyminen tähän ratakuvioon:

Kuvassa koira ja ihminen kuvaavat lähtötilannetta. Esteistä A-este ja rengas olivat sellaiset, joita Lola ei tehnyt.
 
Sitten päästäänkin jo tähän menneeseen viikonloppuun. Lauantaina oli luvassa kotipaikkakunnallamme match show. Lolasta ei ole varsinaisiin näyttelyihin, koska se on käyttölinjainen ja tässä rodussa näyttelyissä pärjää vain näyttelylinjaiset yksilöt, joten meidän pitää tyytyä mätsäreissä käymiseen. Olin ennen mätsäreitä treenannut Lolan kanssa hieman seisomista ja juoksemista hihnassa kotioloissa ja harkitsinkin tarkkaan, viitsinkö edes ilmoittaa Lolaa mukaan. Itsekin olen kokematon, ennen lauantaita olin vain kerran aiemmin ollut mätsärikehässä kokeneen koiran ohjaajana. Ystäväni tuli koiransa Minkan kanssa myös mätsäreihin ja ystäväni sai minut vakuutettua siitä, että meidän kannattaa edes kokeilla. Lola yllättikin minut todella positiivisesti! Se osasi käyttäytyä mätsäripaikalla melko hyvin, vaikka tilanne oli uusi ja outo, halli jossa oli paljon koiria, hälinää ja hajuja. Lola istui kuitenkin nätisti kun odoteltiin kehän alkua ja juoksu- ja seisotuskokeilut ennen kehiä sujuivat ihan hyvin. Olin silti edelleen skeptinen ennen kehää, sillä epäilin, että Lola hullaantuu liikaa toisista koirista.

Pentuja osallistui yhteensä 32 ja pienet ja isot pennut olivat samassa luokassa. Kehä oli niin pieni, ettei kaikkia pentuja otettu kehään samaan aikaan, vaan ne otettiin suoraan pareittain. Parikehässä Lola meni ihan hyvin, juoksu oli hieman pomppivaa ja laukka-askelia tuli vääjäämättä, kun neiti ei ole moiseen tottunut. Tuomarin kohtaaminen oli Lolalle onneksi positiivinen kokemus, vaikka se on joskus jännittänyt uusien ihmisten kohtaamista. Sanoinkin tuomarille, että olemme ensikertalaisia. Parikehässä saimme sinisen nauhan eli ns. huonomman arvosanan. Tuomari sanoi, että on hieno pentu, mutta näkee, että on ensimmäistä kertaa.

Etenimme sinisten kehään. Nyt vasta jännittikin, kun kehässä oli samaan aikaan 16 koirakkoa. Onneksi toinen kehä kuitenkin purettiin ja kehä suurennettiin kaksinkertaiseksi, jotta mahduimme paremmin. Meille se oli onni myös sen vuoksi, että isommassa kehässä juokseminen sujui huomattavasti paremmin. Ystäväni kehä oli jo päättynyt, joten hän ehti ottaa meistä nämä kuvat sinisten kehästä (kaikki nämä mätsärikuvat on ottanut Sallamari Salmi):



Molemmat, koira ja mä, katsoo tuomaria anovasti: "Anna meille ees jotain!" :D
Siinä vaiheessa kun olimme sinisten kehässä jo neljän parhaan joukossa, olin aivan ällistynyt. Jo pelkästään se oli aivan mahtavaa! Loppujen lopuksi olimme kolmansia eli lopullinen sijoitus oli SIN3. Myös ystäväni koiran, Minkan, sijoitus oli SIN3, eli ihan hyvä päivä oli meillä molemmilla. Ja osallitua todellakin kannatti! Palkinnotkin olivat tosi kivat, saatiin nappulanäytepussi, pari lelua, nameja, kakkapussiteline sekä pokaali ja ruusukekin. Ne ovat kivat muistot ensimmäisistä mätsäreistä! :) Ja innostusta riittää tähän touhuun, ens kuussa mennään taas lähikuntaan mätsäreihin, toivottavasti jälleen menestymään... ;)

Katselemassa vielä punaisen nauhan saaneiden pentujen kehää, jossa oli aiemmista postauksista tuttu Lolan koirapuistokaveri Koda omistajansa kanssa. :)


Meidän pokaalihait ;)


Tyytyväiset ensikertalaiset :)
Tässä vielä parit kuvat viime päiviltä. Kun olin poissa kotoa yön, siellä tapahtui kaikenlaista kummallista. ;) Nämäkin kuvat ovat Janin puhelimella ottamia:

Tätä ei ole vielä ennen tapahtunut! Sekä koira että kissa nukkuivat Janin vieressä minun poissaollessani. :D

Pulla ja Jani vaanivat meidän pihassa usein vierailevia oravia.
Lolan viikonloppuun kuului vielä metsässä treenailuakin, nämä kuvat ovat eiliseltä, kun Jani ja Lola olivat kahdestaan metsässä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Keli oli aikast hieno, pakkanen ja kirkas taivas. :)


tiistai 22. marraskuuta 2016

Metsästys meidän perheessä

Eläinten kanssa ei olla tehty mitään ihmeellistä, ollaan elelty lähinnä normiarkea. Päätinkin siis kirjoittaa aiheesta, josta olen ajatellut jo jonkin aikaa kirjoitella: metsästyksestä meidän perheessä. 

Meidän perheellä tarkoitan siis minua ja Jania (sekä eläimiä tietty), meidän pientä perhettä. :) Jani on meistä se kokenut metsästäjä, hän on käynyt metsällä pienestä saakka. Heidän perheeseensä metsästys on tullut perheen isän kautta, joka innostui harrastuksesta aikuisena. Jani harrastaa monenlaisen riistan metsästystä: peuran, kauriin, lintujen, jäniksen, ketun... Majavapassissakin hän on ollut, mutta majavaa ei ole saatujen eläinten kirjoon saatu, tosin kettukin sieltä taitaa vielä puuttua. Rohkenen kuitenkin väittää, että Jani tykkää eniten käydä lintumetsällä, sen vuoksi metsäkoiraksikin hankimme lintukoiran ajavan koiran tai hirvikoiran sijaan. Metsästysseuran hirviporukassa Jani ei vielä ole ja heidän seurassaan hirvikoiria onkin ilmeisesti aivan tarpeeksi. Lisäksi Janin vanhemmilla on kaksi ajavaa mäyräkoiraa, joita käytetään peura ja kauris jahdeissa. Luonnollinen valinta metsästyskoiraksemme oli siis lintukoira. Vaikka lintumetsästys on Janin mieleen, tällä hetkellä, kun Lolan koulutus on vielä kesken, mieluiten hän lähtee seuran yhteisjahteihin, joissa saaliiksi havitellaan peuroja tai kauriita. Olen kuitenkin vakuuttunut, että lintumetsällä käynti lisääntyy moninkertaiseksi, kun Jani saa avuksi toimivan ylösajavan ja noutavan lintukoiran, jollaista Lolasta pyritään kouluttamaan.

Minä tulin Janin perheeseen viisi ja puoli vuotta sitten. Aluksi suhtauduin metsästykseen varovaisen kielteisesti: kuvittelin monien asiaan perehtymättömien tapaan, että metsästys on eläinten tappamista huvikseen. Metsästys oli minulle tuttua ennestään vain sen kautta, että tiesin pappani harrastaneen metsästystä. En kuitenkaan koskaan tavannut pappaani, hän kuoli kaksi vuotta ennen syntymääni. Meillä kotona pappan metsästysharrastuksesta on muistona täytetty hirven pää, hirven nahka sekä pappan metsästysaseita, mukaan lukien kivääri, jonka hihnaan pappa on kirjannut isoimmat kaatonsa. Ensimmäinen lause, jolla Jani alkoi saada minua lämpeämään harrastukselle oli: "Mieluummin se peura tai hirvi lautasella kuin auton konepellillä." Siitä hetkestä alkaen aloin ajatella metsästystä aivan toisella tavalla, nimittäin riistanhoitona. 

"Salakaataja" :D
Reilu vuosi sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa lähtemään Janin ja hänen isänsä kanssa seuran yhteisjahtiin. Ajattelin pitkään ennen sitä, ettei minulla ole mitään asiaa jahtiin, koska olen hyödytön ilman taitoa, lupia saati asetta. Janin isä oli kuitenkin niin mukava, kun hän otti minut jahtiin mukaan. Hän toimii jahdeissa koiramiehenä, koska yleensä hänen mäyräkoiransa ovat jahdissa ajavina koirina. Pääsin siis jahtiin mukaan ns. koiramiehen apulaisena ja alussa tietysti kaikki oli uutta. Melko nopeasti olen kuitenkin päässyt sisälle homman juoneen, tiedän jo paljon enemmän ja osaan olla oikeasti avuksi koirien kanssa. 

Ostin viikonloppuna viimein kunnon erähousut.
Uusimmassa Metsästäjä-lehdessä (6/2016) on juttu metsästäjistä ilman aseita. Jani vinkkasi siitä minulle ja halusin tietty heti lukea jutun. Siinä puhuttiin enimmäkseen aseettomista metsästäjistä juuri koiramiehinä ja -naisina. Aseettomana metsästävälle tärkeintä metsästyksessä on luonnon läheisyys, rentoutuminen ja yhteisöllisyys. Juuri näitä asioita metsästys on minulle. Jahtipäivän parhaita hetkiä on kun koirat pääsevät hajujäljelle ja ajo alkaa, kun havaintoja eläimistä saadaan, tietty jos saalista tulee ja parhaimpana, yhteinen nuotiohetki jahdin päätteeksi tai vetojen välissä. Tykkään olla myös muussa metsästysseuran toiminnassa mukana, kuten ampumakisoissa talkoolaisena. Ensi sunnuntaina onkin tiedossa seuran kinkkukisat, joissa kisataan joulukinkuista, sinnekin ollaan tietty menossa.

Viime syksynä, kun aloin jahdeissa käymään, harkitsin jonkin aikaa vakavasti metsästystutkinnon suorittamista ja aselupien hankkimista. Olen kuitenkin osittain haudannut tuon ajatuksen, lähinnä siksi, että en tiedä pystyisinkö käsittelemään riistan alusta loppuun eli metsästä ruokapöytään. Olen todennut, että jos aseen kanssa alkaisin metsästystä harrastamaan, haluaisin ehdottomasti olla ihan kunnon metsästäjä. En siis haluaisi olla sellainen, että voisin ampua riistaa, mutta pyytäisin aina Janin tai jonkun muun käsittelemään sen. Jos jossain vaiheessa ajatukseni muuttuu ja opettelen käsittelemään ammuttua riistaa, saatan harkita aseellisen metsästämisen aloittamista uudelleen. Tuttuun seuraan liittymistä ns. kannatusjäsenenä olen ajatellut. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tähän tilanteeseen: pääsen aina halutessani mukaan yhteisjahtiin koiramiehen apurina. Myös Lolan koulutuksessa aion olla Janin apuna metsällä ja myöhemmässäkin vaiheessa aion käydä myös Janin ja Lolan kanssa metsällä. Lisäksi olen ajatellut jatkossa ottaa metsälle haulikon sijaan hieman erilaisen aseen: kameran! Jospa oppisin ottamaan kivoja jahtikuvia. :) 

torstai 17. marraskuuta 2016

Treenaillaan!

Tähän alkuun haluan jakaa teille pienen videopätkän. Meillä oli eilen siivouspäivä ja aina kun siivoan, raivaan Lolan levällään olevat lelut Pullan raapimispuun "mökkiin". Illemmalla Lola alkoi sitten kaivaa leluja mökistä esille ja veti iltahepuleita niiden kanssa. Päätinpä lavastaa tilanteen eli laitoin Lolan nähden lelun mökkiin, istutin Lolan sohvalle ja luvan saatuaan se sai mennä hakemaan lelun mökistä. Lola hoksasi heti mitä hain ja tällä videolla se näkyykin, en yhtään edes epäillyt, etteikö Lola ymmärtäisi mitä tarkoitan. Mukavaa iltaista aivojumppaa, voisi useamminkin piilotella leluja. :D


Tänään olikin sitten treenipäivä! Ystäväni varasi meille hallivuoron nyt heti neljäksi kerraksi joka toinen viikko eli uuteen vuoteen asti treenaillaan kerran kahdessa viikossa. Tänään oli eka kerta eli kolme vielä jäljellä. Aluksi otimme esille putken, koska ajattelimme, että täytyy muistuttaa Lolaa. No, eipä se paljon muistutteluja tarvinnut, suoraa putkea Lola alkoi juosta edes takaisin vanhasta tottumuksesta. Laitoimmekin melkein heti putken mutkalle. Ensimmäisellä kerralla Lola hieman aristi putkea ja kääntyi takaisin, mutta aika nopeasti se muisti mutkaputkenkin ja meni hienosti senkin läpi. 

Kokeilin tänään ekaa kertaa agilitymaps.comin käyttöä. Yritän siis kuvalla hiukan paremmin havainnollistaa, mitä Lolan kanssa teimme: 


Kartassa ei tosiaan paljon ole, koska ei vielä tehdä mitään rataa, tietenkään. Mutta tosiaan putken (joka on kuvassa muuten vain :D) lisäksi treenailimme ohjauskuviota esteillä (minimikorkeudella). Kartassa koira-hahmo havainnollistaa paikkaa, josta Lola lähti liikkeelle. Minä seisoin alussa suurin piirtein esteiden välissä ja ohjasin vasemmalla kädellä Lolan ensimmäiseen hyppyyn. Sen jälkeen minun piti pyörähtää ja ohjata oikealla kädellä toinen este ja lopuksi käänsin Lolan vielä uudestaan ekalle esteelle. Tämä harjoitus oli Lolalle ihan helppo, sen sijaan ohjaaja ei aluksi meinannut ollenkaan handalta tuota pyörähdystä. Lola hoksaa kyllä hirmu nopeasti ja tekee näitä agilityjuttuja ihan riemuissaan. Eniten opettelua kaipaa minä eli ohjaaja, koska olen näissä jutuissa ihan kokematon. 

Toisena uutena juttuna kokeilimme Lolan kanssa miltä puomin päällä kävely tuntuu. Puomi oli purettu kolmeen osaan ja otimme yhden palan, jonka laitoimme maahan makaamaan. Lola pääsi siis vain tunnustelemaan, miltä puomin materiaali tuntuu ja mimmoista sillä on kävellä. Aluksi se tuntui kovin pelottavalta, mutta kun Lola huomasi, mitä haetaan, niin lopulta se seisoskeli kaikilla neljällä tassulla puomin palan päällä ihan tyytyväisenä. :D

Ystäväni ja hänen colliensa Minka kertailivat vanhoja juttuja, mutkaputkea, este + putki yhdistelmää, samaa ohjauskuviota, jota Lolankin kanssa tein, rengasta ja A-estettä. Lopuksi keräsimme esteet pois ja teimme vähän muita harjoituksia. Minä treenailin Lolan kanssa pillillä luoksetuloa ja istumista, siinä samalla ystäväni harjoitteli Minkan kanssa paikallaanoloa häiriössä. Lopuksi ystäväni treenaili vielä Minkan kanssa näyttelyjuttuja, juoksua ja seisottamista. 

Treenailu oli kyllä todella mukavaa ja minä innostun kerta kerralta enemmän, kun näen millä innolla ja älykkyydellä Lola tekee noita juttuja. Edes vuodenajan aiheuttama pimeys ja alku- ja loppulenkin kuraiset olosuhteet eivät latistaneet fiiliksiä. Me tietysti lähdemme tosi pienestä liikkeelle, mutta on kyllä niin kiva päästä tekemään Lolan kanssa yhdessä jotain, joka on meidän kahden juttu. :)   

maanantai 14. marraskuuta 2016

Metsällä


Tänä viikonloppuna oli menoa ja meininkiä, niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Perjantaina menimme Janin vanhempien luo viikonlopuksi. Päivällä Jani kävi Lolan kanssa jälleen metsässä treenailemassa, sieltä tuo yllä oleva kuva lumisesta koirasta. :D Myös Pulla pääsi iltapäivällä pitkästä aikaa ulkoilemaan. Pulla meni heti ulko-ovelle odottamaan, kun kaivoin esille valjaat ja hihnan. Se nauttii kovasti ulkoilusta ja nykyään Pulla jää usein maukumaan eteisen ovelle kateellisena, kun Lola pääsee pihalle. Pullan kanssa pitäisi jaksaa käydä useammin ulkona, mutta kissan kanssa ulkoilu on jokseenkin raskasta eikä siihen saa itseään motivoitua riittävän usein. Perjantaina Pulla kuitenkin onneksi pääsi taas pihalle valloittamaan appivanhempien kotia ympäröivää metsää. :)  





Kukkulan kingi

Tiellä kävelevät ihmiset jännitti, meinattiin vallan jäädä paikoilleen. :D
Tässä postauksessa onkin vaihteeksi enemmän kuvia Pullasta kuin Lolasta. :) Ulkoilujen lisäksi kävimme illalla Janin mummulassa Lolan kanssa. Olin ylpeä meidän pennusta, se osasi käyttäytyä ihan hyvin, vaikka vieraita ihmisiä jännittikin jonkun verran. Pissavahinkojakaan ei sattunut ja loppuvierailusta Lola malttoi jopa käydä huilaamaan. 

Lauantaiaamuna lähdimme yhteisjahtiin, jossa tavoiteltiin saaliiksi peuroja tai kauriita. Alun alkaen suunnittelin ottavani jahtiin mukaan kameran, koska jahtiaamuksi oli luvattu auringonpaistetta ja pikkupakkasta. Janin isä kuitenkin ehdotti, että jos ottaisin Lolan mukaan kävelemään metsään. Minä en siis itse metsästä, minulla ei ole mitään lupia. Tykkään kuitenkin olla jahdissa, olen oikeastaan aina jahdissa Janin isän mukana, sillä hän on koiramiehenä ja siis kulkee metsässä. Jani on passimiehenä ja ainoa syy, miksen ole hänen kanssaan jahdeissa, on se etten halua seistä paikallani. Koiramiehen kanssa voin lisäksi olla avuksi, voin auttaa koirien kanssa jne. 

Koiria metsälle lähti tällä kertaa kolme, Lolan lisäksi Janin isän karkeakarvaiset mäyräkoirat Luru ja Viivi. Luru on 8-vuotias kokenut ajokoira, melkein jo eläkeikäinen siis. Viivi on Lurun pentu, 2-vuotias ajokoiran alku, ajossa useimmiten tiukasti emänsä kannoilla ajava tapaus. Aamulla kokoonnuttiin jahtiporukan kanssa puoli yhdeksältä ja jaettiin passipaikat. Minä ja Lola mentiin Janin isän eli koiramiehen mukaan. Mäyräkoirat päästettiin aamulla löydetylle peuran jäljelle. Alkuun Lola ihmetteli kovasti, miksi kaverit saavat mennä vapaana edellä, mutta heti kun mäyräkoirat katosivat näkyvistä, Lola unohti ne. Vähän se kuunteli ihmeissään, kun ajo lähti kulkemaan ja mäyräkoirat haukkuivat, muttei tietenkään ymmärtänyt oikeastaan mistä on kyse. Metson jälkiäkin nähtiin, mutta niistä Lola ei ymmärtänyt mitään. Välillä Lola joutui istumaan vähän aikaa, kun ajo tuli meitä kohti ja jouduimme jäämään syrjemmälle, kun koiramies valmistautui ampumaan jos ajo tulisi riittävän lähelle. Hienosti Lola osasi noissakin tilanteissa odottaa minun kanssani kunnes saatiin lupa liittyä jälleen koiramiehen seuraan.

Mäyräkoirilla lähti hyvä ajo eikä mennyt kauaa, kun laukaus ammuttiin. Valitettavasti riistaa ei saatu suoraan koirien edestä, mutta saaliiksi jäi kuitenkin naaraspeura, joka oli ilmeisesti säikähtänyt liikkeelle jahdin äänet kuultuaan. Muitakin peurahavaintoja tehtiin runsaasti, mutta enempää peuroja tai kauriita ei saatu ammuttua. Kun ammuttua peuraa lähdettiin hakemaan metsästä, menimme Lolan kanssa katsomaan sitä. Neiti ei kyllä uskaltanut juurikaan lähestyä peuraa ja pelkäsi, kun sitä alettiin vetää metsästä pois. Onneksi peurat eivät kuulukkaan Lolan tulevaan riistavalikoimaan, joten se ei haitannut, vaikka Lolaa ei peura kiinnostanutkaan. Jahdissa mentiin vielä toinen veto eli mäyräkoirat päästettiin pienen tauon jälkeen uudelleen metsään. En ottanut toiseen vetoon enää Lolaa mukaan, koska se oli niin väsynyt metsässä kuljeskelusta. Toisen vedon ajan Lola nukkui autossa. Harmiksemme ajoa tai peurahavaintoja ei kuitenkaan enää sinä päivänä saatu. 

Päivän saalis

Maisemat toisella vedolla.
Lopun edestä viikonloppua vietettiin isänpäivämeiningeissä, käytiin katsomassa pappoja ja isiä. Eläimillä oli loppu viikonloppu vapaata. :)

torstai 10. marraskuuta 2016

Talvi tuli!

Terkkuja taas meiltä! Tässä postauksessa vähän kuulumisia viikon ajalta ja pieni videopätkäkin löytyy postauksen lopusta. :) 

Melkein viikko sitten perjantaina ystävämme tulivat meille kylään ja Lolakin sai seuraa, kun tuttu colliekaveri Minka tuli meille (Ystäväni blogia, jossa kerrotaan näistä Lolan colliekavereista, voi muuten lukea täältä). Ystäviemme toinen koira Taika oli koirahoitolassa, koska se ei vielä tule niin hyvin toimeen Lolan kanssa, että ne uskaltaisi jättää keskenään. Ihan ensimmäiseksi lähdimme ystäväni ja Minkan ja Lolan kanssa käymään koirapuistossa. Ajatuksena oli, että Minka ja Lola pääsevät leikkimään ja purkamaan energiaa. Koirapuistossa oli paljon porukkaa ja onneksi kyseisessä puistossa oli erillinen pienten puoli, johon menimme ensin koiriemme kanssa. Lolaa jännittää jotkin isot koirat ja iso porukka olisi ollut sille liikaa, joten en halunnut laittaa sitä ollenkaan isojen puolelle leikkimään. Minka sen sijaan kävi hetkellisesti ison porukan kanssa leikkimässä. Asunnollemme palattuamme koirat olivat aika rauhassa, Lola alkoi melko pian vain nukkumaan.

Lola ja Minka sekä tietysti Pulla olivat perjantaina hyvän tovin keskenään, kun olimme porukalla liikenteessä. Hienosti olivat osanneet olla, kaikki eläimet vaikuttivat siltä, että ne olisivat vain nukkuneet. Lolakin oli pissannut sisälle vain kerran. Muutenkin tuntuu, ettei siihen enää mene kauan, kun Lolastakin tulee sisäsiisti. Se oli viime sunnuntaina yhteensä yhdeksän tuntia yksin kotona ja se oli pissannut sisälle vain kerran. Vaikuttaa pieneltä asialta, mutta mä olin ihan ikionnellinen enkä vaan malta odottaa sitä, että Lola on oikeasti varmuudella sisäsiisti. :D Mutta niin, takaisin ystäviemme vierailuun. Ilta/yö sujui siis eläimillä hyvin. Seuraavana päivänä haimme Taikankin koirahoitolasta meille. Koko eläinköörin kanssakin sujui ihan hyvin, Minka tosin pelkäsi Pullaa aika paljon ja kattihan tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen ja oikein pelotteli toista ehdoin tahdoin. Kerran Minka sai kynsistä niin, että se pelästyi oikein kunnolla. Toisaalta ajattelen, että terve kunnioitus koiralla pitääkin olla kissaa kohtaan ja Pulla oli kuitenkin kotonaan, joten täällä se saa olla pomo. Taikan ja Lolan osaltakin päivä sujui ihan mukavasti. Lola osasi pitää etäisyyden Taikaan ja kun katselimme elokuvaa, ne huilasivat melkein vierekkäin. Tämäkin saattaa kuulostaa pieneltä, mutta näiden kahden totuttaminen toisiinsa on vasta ihan alussa ja näin iso edistysaskel on jo todella hieno juttu. Tässä köllöttely kuva Lolasta ja Minkasta, siinä ne makoilivat ihmisten kanssa koko päivän telkkaria töllötellen. :D 


Tällä viikolla Jani ja Lola ovat käyneet kahtena päivänä Janin kotipuolessa treenailemassa metsässä, siis ihan vaan kuljeskelemassa metsässä ja pelloilla. Jani on nyt selkeästi ottanut Lolan metsästyskoulutuksesta vastuun ja luulenpa, että kohta noita kahta on vaikea pitää pois metsästä. :D Olen kuitenkin ennen kaikkea tyytyväinen, että Jani huolehtii tuosta metsästyskoulutuksesta, minulle jää siten aikaa treenailla Lolan kanssa muita juttuja. Tietysti olen tukena ja apuna metsästyskoulutuksessa edelleen, tarkoituksena olisikin mennä mahdollisimman pian metsään niin, että minä menen mukaan huolehtimaan siitä, että Lola istuu eikä lähde riistan perään, jos sattuisi Janille ammuttavaa riistaa eteen. Semmosta tosiaan nyt suunnitteilla, harmi vaan ettei nyt tulevana viikonloppuna saada sitä onnistumaan, mutta Jani on menossa Lolan kanssa jälleen keskenään. Tässä Janin ottamia kuvia tältä viikolta, kun hän on ollut koiraa treenaamassa.

Lolalla on aina irrallaan treenatessa tutkapanta kaulassa, ihan vaan varmuuden vuoksi.


Kaiva kaiva!

Dummy on Lolan lemppari :)



Kuvista tosiaan näkyy, että talvi on tullut tänne meillekin päin. Paljoa ei ole lunta, mutta sen verran, että voi kutsua Lolan ensilumeksi. Neiti ei kyllä ollut oikein millänsäkkään lumesta, vähän lumihiutaleita nappaili ilmasta, mutta olisin kyllä odottanut isompia hepuleita. Jäätäkin Lola pääsi testaamaan tiistaina, kun käytiin kävelemässä läheisen lammen ympäri. Lampi oli jo aika hyvässä jäässä, kannatteli helposti pienen koiran painon. Aluksi Lola ihmetteli jäätä aika paljon, mutta lähtikin sitten aika rohkeasti jään päälle liukastelemaan. Yritin myös hieman seisottaa Lolaa et saatais kiva seisomiskuva. Ihan niin hyvää kuvaa ei saatu, ku olisin halunnut, mutta jonkinmoinen kuitenkin. Itse pidin häntää liian korkealla eikä koira ollut tarpeeksi rento, treenausta vaatii siis vielä. Tässä kuvia sieltä lenkiltä, Janin ottamia siis nämäkin. :) 

Mitä tämä on?!

Uskaltautui kuitenkin kokeilemaan, miltä jäällä meno tuntuu. (Hihnakin kainalon alta liukastelun jäljiltä :D)

Seisottamisyritys
Tuon kyseisen lenkin jälkeen halusin vielä kuvata lyhyen videon ihan tätä blogia varten. Siinä esitellään Lolan kanssa hiukan taitojamme. Videolla näkyy pillillä luoksetulo ja istuminen, maahanmeno, seuraaminen ja lelun kanssa irti- ja vapaa-käskyt. Täytyy tehdä jossain vaiheessa vähän parempi ja laajempi video, mutta tässä nyt tämmöinen pieni, mistä saa vähän käsitystä siitä, mitä Lola jo osaa. :)