Weekend at Galway with my aunt and uncle

Viime viikonlopun ryhmärämä vasemmalta alkaen: setä Ari, täti Tiina ja mä ! :)

Huhhuh, vähän on päässy viikko pitkälle, ennen kuin ehdin tätä postausta tekemään! Tosin, eilen illalla olin jo hyvässä vauhdissa, kun netti yllättäen katkesi. Mutta, tässä tämä nyt kuitenkin vihdoin tulee! :D 

Viime viikolla Dubliniin saapui tuttuja, kun mun täti ja setä tulivat moikkaamaan mua. Keskiviikkona, kun he saapuivat Dubliniin, olin heitä vastassa heidän majapaikassaan. Alun kuulumisten vaihdon jälkeen lähdimme kaupungille ja etsimme ravintolan, jossa kävimme syömässä vähän "iltapalaa" (lue: pihviä). Syömisen jälkeen minun piti jo suunnata takaisin host-perheen luo Ongariin, valmistautumaan seuraavaan aamuun ja tavalliseen arkeen. 

Torstai oli vielä aivan tavallinen arkipäivä enkä lähtenyt illalla keskustaan. Mutta sitten koittikin jo perjantai! Olimme sopineet perheen äidin kanssa, että herään aamulla hieman aikaisemmin, jotta hän pääsi lähtemään töihin ajoissa ja siten hän myös pääsi iltapäivällä ajoissa. Heti kun perheen äiti tuli kotiin, minä otin viikonlopun reissua varten pakkaamani kassin ja suuntasin bussipysäkille. Hurautin ensin bussin kyydissä keskustaan ja siellä tapasin tädin ja sedän Spirellä, Dublinin helpoimmalla kohtauspaikalla. Siitä suuntasimme porukalla seuraavalle bussipysäkille, jossa hyppäsimme seuraavaan bussiin. Matka Galwayhin sujui mukavasti jutellessa ja Irlannin maalaismaisemia katsellessa. 

Galwayssa kirjauduimme sisälle majapaikkaamme, joka oli bed & breakfest -tyyppinen majatalo (tulipa sellaisessakin yövyttyä ensimmäistä kertaa). Nälkä alkoi jo kurnia vatsassa, joten lähdimme vielä iltasella etsimään ruokapaikkaa. Olisimme halunneet syödä kunnolla, mutta useammassa ravintolassa meidät käännytettiin, koska ei ollut joko tilaa tai ravintola oli menossa pian kiinni. Aikamme sateessa vaelleltuamme (ja turhauduttamme) päädyimme Supermac's-nimiseen pikaruokapaikkaan, joka on sentään irlantilainen ketju. Saimme kyllä syötyä hyvin, vaikka mentiinkin hampurilais- ja fish&chips -linjalla. :D Syömisen jälkeen palasimme suorinta tietä majapaikkaan makoisille yöunille. 

Lauantaiaamuna, herkullisen irlantilaisen aamupalan jälkeen, oli aika lähteä opastetulle retkelle upeisiin Irlannin maisemiin. Retkibussin piti hakea meidät suoraan majapaikkamme edestä, mutta jostain syystä bussia ei kuulunut saati näkynyt. Onneksi linja-autoasema, jolta retkibussi muutoinkin olisi lähtenyt, oli vain pienen kävelymatkan päässä, joten päätimme mennä sinne. Kaikesta huolimatta pääsimme onneksi bussiin ja matka kohti Burrenia ja Cliffs of Moheria saattoi alkaa! 

Jo hyvin alkuvaiheessa retkeä kävi selväksi, että bussin kuljettaja/retkiopas oli aivan hulvaton tyyppi! Nauraa sai koko retken ajan. :D Suuntasimme Galwaysta maaseudulle, ensimmäinen kohteemme oli Kinvaran kylä, jossa pysähdyimme kuvaamaan ja ihailemaan keskiaikaista Dunguairen linnaa. 

Dunguairen linna

Joku tuulituugikin siinä :D

 

Kuten kuvistakin näkyy, linna oli aikas hieno! Kinvaran kylästä matka jatkui hyvin perinteisten irlantilaisten maaseutumaisemien halki kohti Burrenin kansallispuistoa. Burren on alue, joka on enimmäkseen kalkkikiveä, joiden väleissä kasvaa laikuittain ruohoa ja muita kasveja. Retkiopas kertoi, että kivet ja siten ympäristö muuttuvat säästä ja olosuhteista johtuen jatkuvasti. Burrenin alueella on myös muinainen Poulnabronen kivimuodostelma. Siellä pysähdyimme jälleen kuvia ottamaan. Yritin saada jonkinmoista kuvaa tuosta hyvin ainutlaatuisesta maisemasta ja tietysti Poulnabronesta. Lisäksi seuraavassa pari yritelmää ottaa taiteellisia makrokuvia. :D 

Poulnabrone

Burrenin maisemaa

Makroyritelmää...

... vielä tässäkin.

Seuraava pysäkkimme oli Kilfenoran katedraalin raunioilla (katedraali on noin vuodelta 1200). Katedraalin rauniot jo itsessään olivat hienot, mutta sisältä löytyi myös keskiaikaiset, niin kutsutut ”korkeat ristit”. Ne ovat nimensä mukaisesti korkeita, hyvin moninaisesti koristeltuja ristejä. Tällaiset ristit olivat tyypillisiä Brittein saarilla ja Irlannissa aikaisella keskiajalla. 

High cross

Kuvaa sisältä Kilfenoran katedraalista

Jatkoimme matkaa Doolinin kalastajakylään, jossa söimme lounasta paikallisessa pubissa. Ruoka oli hyvää ja palvelu todella nopeaa! Lounaan jälkeen matka jatkui Cliffs of Mohereille. Ne ovat siis suuret rantakalliot Atlantin rannalla Irlannin länsirannikolla. Siellä on kuvattu esimerkiksi Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvaa. Ja oli ne kuulkaa isot ja näyttävät! Jälleen kerran, kuvista ei saa tarpeeksi hyvää käsitystä näiden maisemien mahtipontisuudesta. Tässä niitä kuvia kuitenkin on, siitä huolimatta… :D 

Cliffs of Moher

Uskaltauduin reunalle, hui! :D

Huomatkaa kallion päällä olevat ihmiset. Helpottaa hieman suhteuttamaan kuinka isot noi kalliot on.

Cliffs of Mohereilla tosiaan kuljeskeltiin jonkin aikaa. Muistoksi jäi läjäpäin kuvia (karsin niitä todella rankalla kädellä, etten laittaisi tähän ihan liikaa) ja mustelma polveen, kun heitin volttia kivikkoisilla poluilla kuljeskellessamme. Onneksi olin tuolloin riittävän kaukana kallion reunasta...

Cliffs of Mohereilta retkibussi suuntasi takaisin kohti Galwayta. Takaisinpäin ajoimme tietä, joka kulki aivan Atlannin rannan vieressä, joten merimaisemia sai katsella vähän pidempäänkin. Pysähdyimmekin vielä kerran kauniisiin merenrantamaisemiin, sieltäkin vielä pari kuvaa.

Jälleen makroyritelmä :D

Kun vihdoin pääsimme takaisin Galwayhin, olimme kaikki melko väsyneitä, nuo retket on aikast rankkoja! Kävimme pikaisella lepo-/huoltotauolla majapaikassa ja sen jälkeen suuntasimme jälleen Galwayn keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Tällä kertaa päätettiin, että nyt on pakko päästä vähän parempaan paikkaan syömään! Jälleen paikan löytäminen meinasi aluksi osoittautua hankalaksi, koska monessa paikassa oli niin täyttä. Olimme kuitenkin sinnikkäitä ja lopulta yhdestä paikasta varasimme pöydän, vaikka jouduimmekin odottamaan sitä yli tunnin. Odottelimme toisessa ravintolassa paikallisten juomien ääressä, kunnes pöytävarauksen aika koitti. Ja kyllä muuten kannatti odottaa! Syötiin kunnon kolmen ruokalajin illallinen ja kaikki oli todella hyvää. Setäkin kehui aivan maasta taivaisiin ja se on paljon se, hänellä kun on ravintola-alan koulutus ja tietoutta kyllä siitä, mikä on oikeasti hyvää. :D Ruuan jälkeen suoraan sanottuna vyöryimme takaisin majapaikkaan.

Sunnuntaina koittikin aika lähteä takaisin Dubliniin. Emme tehneet aamulla Galwayssa muuta kuin kävimme yhdessä kahvilassa hieman herkuttelemassa ennen bussiasemalle menoa. Bussi suuntasi Dublinin lentokentälle, jonne minäkin menin saattamaan tädin ja sedän kotimatkalle Suomeen. Hetken mielessä vihlaisi ajatus: pian minäkin olen täällä, pian minäkin lähden kotiin… 

Viikonloppu oli aivan huikea ja pääsin näkemään sellaisia kolkkia Irlannista, joita halusinkin tämän kokemuksen myötä päästä näkemään. Suurin ja vuolain kiitos matkaseuralleni, oli niin hienoa että tulitte Irlantiin asti minua katsomaan ja olitte niin rohkeita, että uskalsitte lähteä kanssani reissuun! Sukulaisten näkeminen lievitti koti-ikäväänikin todella paljon. Nyt tulevana perjantaina Dubliniin saapuu koti-ikävääni lieventämään Jani!!! Ei malta odottaa… Mutta siitä lisää ensi kerralla. :D 

6 weeks done, 6 more to go

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuo maaginen 6 viikon rajapyykki ylitettiin jo viikonloppuna, mutta silloin oli muuta kirjoitettavaa, joten siksi tämä postaus tulee vasta nyt. Mutta siis, aika tarkalleen puolessa välissä reissua ollaan jo! Aika käsittämätöntä... Ja nyt ajattelin kirjoittaa jostain vähän synkemmästä aiheesta, mutta lupaan, että kirjoitan tästä vain tämän kerran. Aiheena siis tällä kertaa koti-ikävä. 

Alussa aika täällä kului varsin nopeasti. Kaikki oli uutta, opittavaa ja nähtävää riitti. Lisäksi totuus on, että silloin ei vielä ollut kulunut kauaakaan, kun olin viimeksi kotona, joten siksi en kai sinne osannut vielä niin paljon kaivatakkaan. Ehkä noin kolmen-neljän viikon jälkeen aloin kuitenkin yhä enemmän tuntea tuota mystistä koti-ikävää, joka kuitenkin oli ollut orastavana matkassa koko ajan. Koti-ikävä on siitä erikoinen juttu, että se kumpuaa usein hyvin erikoisistakin jutuista. Tietysti rakkaita ihmisiä on todella kova ikävä ja minun henkireikäni onkin ollut videopuhelut, joita tulee tehtyä kotimaahan päivittäin, viikonloppuisin sunnuntai on ollut melkein aina pyhitetty sukulaisten ja perheen kanssa puhumiseen. 

Sen lisäksi, että kaipaan ihmisiä, kaipaan myös joitain hyvin erikoisia asioita. Jo hyvin alkuvaiheessa huomasin kaipaavani todella paljon eläimiä. Tässä perheessä ei ole yhtään lemmikkiä ja kun on tottunut, että koko ajan ympärillä pyörii vähintään yksi kissa, niin on outoa, kun yhtäkkiä ei olekaan yhtäkään eläintä ympärillä pörräämässä. Alkuun, aina kun näin kadulla kissan, tarkistin ettei kukaan ole näkemässä, kyykistyin ja yritin houkutella kissan luokseni. Koskaan en kuitenkaan päässyt yhtäkään kissaa silittämään ennen kuin noloudesta jouduin nousemaan ylös, koska joku ihminen oli lähistöllä. Toinen erikoinen juttu on ollut se, että alkuun joka kerta, kun näin lentokoneen (niitä näkee ja kuulee täällä melko paljonkin, koska tämä perhe asuu melko lähellä lentokenttää), ajattelin, että ei kauaakaan, kun minä lennän tuolla, matkalla kotiin. Ja siltikin, kun se hetki koittaa, silloin varmasti suren sitä, että tämä kokemus on takanapäin. 

Siellä lentää liihottaa minäkin jo kohta saan...

 

Täällä ollessani olen oppinut paljon itsestäni. Olen jo pitkään tiennyt, että perhe ja läheiset ihmiset muutenkin ovat minulle todella tärkeitä, mutta täällä tuo ajatus on entisestään korostunut. Tämä seikkailu on minulle todella ainutlaatuinen ja arvokas mahdollisuus, mutta voin sanoa, että en ihan heti lähde uudestaan näin pitkäksi aikaa pois kotoa, enkä ainakaan yksin. Tällä hetkellä minulla on onneksi paljon mitä odottaa, sillä tulevana viikonloppuna täti ja setä tulevat Dubliniin ja lähdemme viikonloppuna järjestämälleni reissulle toisaalle Irlantiin (kohde on matkalaisille vielä yllätys). Lisäksi seuraavana viikonloppuna eli noin kahden viikon päästä Jani lennähtää Dubliniin ja vietämme koko viikonlopun yhdessä. Nämä tulevat läheisten tapaamiset auttavat minua jaksamaan arjessa entistä paremmin. :)

Hassua minusta on myös se, että en ole löytänyt täältä vielä ketään, joka todella ymmärtäisi koti-ikävääni. En tiedä auttaisiko se toisaalta mitään, vaikka pääsisin surkuttelemaan tilannettani jollekin, mutta tuntuu hassulta, ettei kukaan myönnä potevansa koti-ikävää. Toisaalta lieneekö syy siinä, ettei yleensä näin perhekeskeiset ihmiset lähde tällaisille reissuille (?)

Olen myös oppinut itsestäni sen, että olen kyllä niin suomalainen kuin vaan suomalainen voi olla. Oletteko katsoneet Armanin Pohjantähden alla -sarjaa? Oli aika hyvä sarja kaiken kaikkiaan. Katsoin juuri taannoin viimeisen jakson, joka käsitteli suomalaisuutta. Myönnän ihan rehellisesti, että minulla tuli kylmiä väreitä aina välillä jakson aikana. En hehkuta sen enempää, sanonpahan vaan, että minä en kyllä haluaisi asua pysyvästi missään muualla kuin Suomessa. Piste.

Tour of Wicklow

Hoi lukijat! :) 

Eilen tuli taas retkeiltyä! Tällä kertaa oli vuorossa upeat Wicklown maisemat (Varoituksen sana: kuvia tulee tällä kertaa olemaan PALJON). Kun tulin tänne perheeseen, huoneessani oli pinkka esitteitä, karttoja yms, joita aiemmat au pairit olivat jättäneet. Siitä pinosta bongasin tämän retken, jonka erikoisuutena oli se, että Wicklowta, eli niin sanottua Irlannin vuoristoa, pääsi näkemään hevosen selästä. Siitä hetkestä, kun tuon yksityiskohdan bongasin, retki oli heti minun must do -listallani. Jokin aika sitten kyselin Facebookin Suomitytöt Irlannissa -ryhmästä, kiinnostaisiko ketään lähteä kanssani tällaiselle retkelle ja kyllähän sieltä sitten niitä kiinnostuneita löytyikin! Lopulta eilen lähdettiin reissuun kolmen muun suomalaistytön kanssa. 

Aamu valkeni aivan upeana! Yllä oleva kuva on täältä Ongarista eiliseltä aamulta, kun kävelin bussipysäkille ja tuota ei siis ole muokattu mihinkään suuntaan. Saimme siis parhaan mahdollisen retki-sään, mikä on Irlannissa melkein yhtä kuin lottovoitto. :D Lähdin aamulla aikaisin liikenteeseen, bussipysäkillä odottelin jo ennen kahdeksaa. Keskustaan päästyäni kävin katsomassa paikan, josta retkibussi lähtee ja menin sen jälkeen vielä läheiseen kahvilaan hörppimään latten ja syömään croissantin (siitähän alkaa tulla jo melkein retkiperinne :D). Sen jälkeen kävin nopeasti kioskilla, jonka jälkeen suuntasinkin retkibussin lähtöpaikalle, jossa kohtasin aikalailla heti muut suomalaistytöt. Heidän kanssaan juttu alkoi myös heti luistamaan! Hyppäsimme minibussiin ja vielä toisen nopean pysähdyksen jälkeen retki saattoi alkaa! 

Retkibussi suuntasi Wicklow'n kreivikuntaan ja heti ensimmäisenä pääsimme tallille. Siellä vaihdettiin ratsastuskengät jalkaan ja laitettiin kypärät päähän ja suunnattiin ensiksi kentälle. Jokaiselle valittiin ratsastuskokemuksen perusteella hevonen ja kokeneimmat ratsastajat (minä mukaan lukien) pääsivät kentän toiselle puolelle kokeneidempien ratsastajien tunnille siksi aikaa, kun toisessa päässä kenttää kokemattomammille ohjattiin ratsastuksen alkeet, joita retkellä vaadittiin. Kokeneiden tunnilla mentiin aika lailla ravissa koko ajan (nahkatakki oli lievästi sanottuna kuuma näin rankkaan treenaamiseen) ja tehtiin pääty-ympyröitä. Laukkaamaankin olisi päässyt, mutta itse olin sen verran epävarma huonoissa varusteissa ja vieraan hevosen selässä, etten tohtinut laukata. Kun toisessa päässä kenttää oli saatu ratsastuksen minialkeet opetettua, lähdimme kentältä maastoon. Ensimmäiseksi suuntasimme niitylle, jossa otettiin muutamia kuvia. Sitten kävimme hieman mäkisessä (lue: jyrkässä) umpimetsässä pyörimässä. Niittyjen kautta suuntasimme takaisin tallille. Maisemat olivat todella henkeäsalpaavat ja koko ajan olin hymyssä suin, oli vaan niin hienoa päästä ratsaille sellaisissa maisemissa ja onneksi hevonenkin oli varsin miellyttävä ratsastettava. Yrittäkääpä tästä sitten kuvista saada vähän näkemystä, kuinka upeaa se olikaan. ;) 

 

Leveä hymy kertoo kaiken ! Ratsuna ihana tamma Cracker.

Joustin hyvin tiukasta "en ota koskaan kuvia hevosen selästä"-säännöstäni, oli pakko!

Halaus Crackerille! :)

Väsynyt, mutta onnellinen, ainakin ratsastaja :D

Talleilta matka jatkui pieneen Enniskerryn kylään, jossa kävimme lounaalla. Söin kana-herkkusieni-piirakkaa ja makkararullan, oli kyllä hyvää! Ennen bussiin paluuta ehdin ottaa Enniskerrystäkin pari kuvaa: 

Enniskerryn kellotorni

Kylänraitti :D

Lounaan jälkeen matka jatkui pieniä teitä pitkin Wicklow'n upeissa vuoristomaisemissa. Välillä pysähdyttiin ottamaan kuvia. Pysähdyimme esimerkiksi Glenmacnassin vesiputouksella. 

Keskellä Glenmacnassin vesiputous

Suuntasimme Guinness-järven maisemiin, jotka olivat todella huikeat! Ensin kävimme lähistöllä sijaistevalla sillalla, joka oli niin sanottu P.S. I love you-silta. Itse en ole tainnut kyseistä elokuvaa nähdä, mutta täytyy ehkä joskus katsoa, kun olen nyt käynyt kyseisen elokuvan kuvausmaisemissakin. ;) Näissä maisemissa kuvataan myös Viikingit TV-sarjaa, joiden kuvauskalustoa (rekkoja, vaunuja) nähtiin myös matkan varrella.

P.S. I love you-silta

Hyppäsin sillan kaiteelle :D

Guinness-järvi ja maisemat :)

Harmi, ettei kuvista saa todellista käsitystä näiden maisemien kauneudesta. :/ Mutta sanonpahan vaan, että upeat on! Suosittelen kyllä Wicklow'ssa käyntiä kaikille, jotka Irlantiin matkustaa.

Lopuksi kävimme vielä Glendalough'n luostarin raunioilla. Siellä pystyi tuntemaan hyvin historian havinaa, vaikka nyt luostarin alueella oli jäljellä lähinnä raunioita ja enimmäkseen se oli hautausmaata. Rauniot kertoivat kuitenkin tarinaa keskiajalta. Maisemat olivat jälleen huikeat, sillä luostari oli pitkälti vuorten ja kukkuloiden ympäröimä. Luostarilta minulla olisi enemmänkin kuvia, mutta blogger jostain syystä kääntelee ja vääristää niitä, ilmeisesti blogger haluaa rajoittaa jo tämän postauksen kuvien määrää. Tässä nyt kuitenkin joitain otoksia. :)    

Glendalough'n katedraalin rauniot

 

Päivä oli todella antoisa ja ylitti todellakin odotukseni! Tähän loppuun täytyy ehdottomasti vielä kiittää upeaa matkaseuraani! Toivottavasti nähdään vielä jossain merkeissä ennen kuin palaan Suomeen, ja miksei sitten joskus sielläkin. ;)

Huikee posse, vasemmalta alkaen Minna, Maikki, mä ja Soile! :)