Metsästys meidän perheessä

Eläinten kanssa ei olla tehty mitään ihmeellistä, ollaan elelty lähinnä normiarkea. Päätinkin siis kirjoittaa aiheesta, josta olen ajatellut jo jonkin aikaa kirjoitella: metsästyksestä meidän perheessä. 

Meidän perheellä tarkoitan siis minua ja Jania (sekä eläimiä tietty), meidän pientä perhettä. :) Jani on meistä se kokenut metsästäjä, hän on käynyt metsällä pienestä saakka. Heidän perheeseensä metsästys on tullut perheen isän kautta, joka innostui harrastuksesta aikuisena. Jani harrastaa monenlaisen riistan metsästystä: peuran, kauriin, lintujen, jäniksen, ketun... Majavapassissakin hän on ollut, mutta majavaa ei ole saatujen eläinten kirjoon saatu, tosin kettukin sieltä taitaa vielä puuttua. Rohkenen kuitenkin väittää, että Jani tykkää eniten käydä lintumetsällä, sen vuoksi metsäkoiraksikin hankimme lintukoiran ajavan koiran tai hirvikoiran sijaan. Metsästysseuran hirviporukassa Jani ei vielä ole ja heidän seurassaan hirvikoiria onkin ilmeisesti aivan tarpeeksi. Lisäksi Janin vanhemmilla on kaksi ajavaa mäyräkoiraa, joita käytetään peura ja kauris jahdeissa. Luonnollinen valinta metsästyskoiraksemme oli siis lintukoira. Vaikka lintumetsästys on Janin mieleen, tällä hetkellä, kun Lolan koulutus on vielä kesken, mieluiten hän lähtee seuran yhteisjahteihin, joissa saaliiksi havitellaan peuroja tai kauriita. Olen kuitenkin vakuuttunut, että lintumetsällä käynti lisääntyy moninkertaiseksi, kun Jani saa avuksi toimivan ylösajavan ja noutavan lintukoiran, jollaista Lolasta pyritään kouluttamaan.

Minä tulin Janin perheeseen viisi ja puoli vuotta sitten. Aluksi suhtauduin metsästykseen varovaisen kielteisesti: kuvittelin monien asiaan perehtymättömien tapaan, että metsästys on eläinten tappamista huvikseen. Metsästys oli minulle tuttua ennestään vain sen kautta, että tiesin pappani harrastaneen metsästystä. En kuitenkaan koskaan tavannut pappaani, hän kuoli kaksi vuotta ennen syntymääni. Meillä kotona pappan metsästysharrastuksesta on muistona täytetty hirven pää, hirven nahka sekä pappan metsästysaseita, mukaan lukien kivääri, jonka hihnaan pappa on kirjannut isoimmat kaatonsa. Ensimmäinen lause, jolla Jani alkoi saada minua lämpeämään harrastukselle oli: "Mieluummin se peura tai hirvi lautasella kuin auton konepellillä." Siitä hetkestä alkaen aloin ajatella metsästystä aivan toisella tavalla, nimittäin riistanhoitona. 

"Salakaataja" :D

Reilu vuosi sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa lähtemään Janin ja hänen isänsä kanssa seuran yhteisjahtiin. Ajattelin pitkään ennen sitä, ettei minulla ole mitään asiaa jahtiin, koska olen hyödytön ilman taitoa, lupia saati asetta. Janin isä oli kuitenkin niin mukava, kun hän otti minut jahtiin mukaan. Hän toimii jahdeissa koiramiehenä, koska yleensä hänen mäyräkoiransa ovat jahdissa ajavina koirina. Pääsin siis jahtiin mukaan ns. koiramiehen apulaisena ja alussa tietysti kaikki oli uutta. Melko nopeasti olen kuitenkin päässyt sisälle homman juoneen, tiedän jo paljon enemmän ja osaan olla oikeasti avuksi koirien kanssa. 

Ostin viikonloppuna viimein kunnon erähousut.

Uusimmassa Metsästäjä-lehdessä (6/2016) on juttu metsästäjistä ilman aseita. Jani vinkkasi siitä minulle ja halusin tietty heti lukea jutun. Siinä puhuttiin enimmäkseen aseettomista metsästäjistä juuri koiramiehinä ja -naisina. Aseettomana metsästävälle tärkeintä metsästyksessä on luonnon läheisyys, rentoutuminen ja yhteisöllisyys. Juuri näitä asioita metsästys on minulle. Jahtipäivän parhaita hetkiä on kun koirat pääsevät hajujäljelle ja ajo alkaa, kun havaintoja eläimistä saadaan, tietty jos saalista tulee ja parhaimpana, yhteinen nuotiohetki jahdin päätteeksi tai vetojen välissä. Tykkään olla myös muussa metsästysseuran toiminnassa mukana, kuten ampumakisoissa talkoolaisena. Ensi sunnuntaina onkin tiedossa seuran kinkkukisat, joissa kisataan joulukinkuista, sinnekin ollaan tietty menossa.

Viime syksynä, kun aloin jahdeissa käymään, harkitsin jonkin aikaa vakavasti metsästystutkinnon suorittamista ja aselupien hankkimista. Olen kuitenkin osittain haudannut tuon ajatuksen, lähinnä siksi, että en tiedä pystyisinkö käsittelemään riistan alusta loppuun eli metsästä ruokapöytään. Olen todennut, että jos aseen kanssa alkaisin metsästystä harrastamaan, haluaisin ehdottomasti olla ihan kunnon metsästäjä. En siis haluaisi olla sellainen, että voisin ampua riistaa, mutta pyytäisin aina Janin tai jonkun muun käsittelemään sen. Jos jossain vaiheessa ajatukseni muuttuu ja opettelen käsittelemään ammuttua riistaa, saatan harkita aseellisen metsästämisen aloittamista uudelleen. Tuttuun seuraan liittymistä ns. kannatusjäsenenä olen ajatellut. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tähän tilanteeseen: pääsen aina halutessani mukaan yhteisjahtiin koiramiehen apurina. Myös Lolan koulutuksessa aion olla Janin apuna metsällä ja myöhemmässäkin vaiheessa aion käydä myös Janin ja Lolan kanssa metsällä. Lisäksi olen ajatellut jatkossa ottaa metsälle haulikon sijaan hieman erilaisen aseen: kameran! Jospa oppisin ottamaan kivoja jahtikuvia. :) 

Treenaillaan!

Tähän alkuun haluan jakaa teille pienen videopätkän. Meillä oli eilen siivouspäivä ja aina kun siivoan, raivaan Lolan levällään olevat lelut Pullan raapimispuun "mökkiin". Illemmalla Lola alkoi sitten kaivaa leluja mökistä esille ja veti iltahepuleita niiden kanssa. Päätinpä lavastaa tilanteen eli laitoin Lolan nähden lelun mökkiin, istutin Lolan sohvalle ja luvan saatuaan se sai mennä hakemaan lelun mökistä. Lola hoksasi heti mitä hain ja tällä videolla se näkyykin, en yhtään edes epäillyt, etteikö Lola ymmärtäisi mitä tarkoitan. Mukavaa iltaista aivojumppaa, voisi useamminkin piilotella leluja. :D

Tänään olikin sitten treenipäivä! Ystäväni varasi meille hallivuoron nyt heti neljäksi kerraksi joka toinen viikko eli uuteen vuoteen asti treenaillaan kerran kahdessa viikossa. Tänään oli eka kerta eli kolme vielä jäljellä. Aluksi otimme esille putken, koska ajattelimme, että täytyy muistuttaa Lolaa. No, eipä se paljon muistutteluja tarvinnut, suoraa putkea Lola alkoi juosta edes takaisin vanhasta tottumuksesta. Laitoimmekin melkein heti putken mutkalle. Ensimmäisellä kerralla Lola hieman aristi putkea ja kääntyi takaisin, mutta aika nopeasti se muisti mutkaputkenkin ja meni hienosti senkin läpi. 

Kokeilin tänään ekaa kertaa agilitymaps.comin käyttöä. Yritän siis kuvalla hiukan paremmin havainnollistaa, mitä Lolan kanssa teimme: 

Kartassa ei tosiaan paljon ole, koska ei vielä tehdä mitään rataa, tietenkään. Mutta tosiaan putken (joka on kuvassa muuten vain :D) lisäksi treenailimme ohjauskuviota esteillä (minimikorkeudella). Kartassa koira-hahmo havainnollistaa paikkaa, josta Lola lähti liikkeelle. Minä seisoin alussa suurin piirtein esteiden välissä ja ohjasin vasemmalla kädellä Lolan ensimmäiseen hyppyyn. Sen jälkeen minun piti pyörähtää ja ohjata oikealla kädellä toinen este ja lopuksi käänsin Lolan vielä uudestaan ekalle esteelle. Tämä harjoitus oli Lolalle ihan helppo, sen sijaan ohjaaja ei aluksi meinannut ollenkaan handalta tuota pyörähdystä. Lola hoksaa kyllä hirmu nopeasti ja tekee näitä agilityjuttuja ihan riemuissaan. Eniten opettelua kaipaa minä eli ohjaaja, koska olen näissä jutuissa ihan kokematon. 

Toisena uutena juttuna kokeilimme Lolan kanssa miltä puomin päällä kävely tuntuu. Puomi oli purettu kolmeen osaan ja otimme yhden palan, jonka laitoimme maahan makaamaan. Lola pääsi siis vain tunnustelemaan, miltä puomin materiaali tuntuu ja mimmoista sillä on kävellä. Aluksi se tuntui kovin pelottavalta, mutta kun Lola huomasi, mitä haetaan, niin lopulta se seisoskeli kaikilla neljällä tassulla puomin palan päällä ihan tyytyväisenä. :D

Ystäväni ja hänen colliensa Minka kertailivat vanhoja juttuja, mutkaputkea, este + putki yhdistelmää, samaa ohjauskuviota, jota Lolankin kanssa tein, rengasta ja A-estettä. Lopuksi keräsimme esteet pois ja teimme vähän muita harjoituksia. Minä treenailin Lolan kanssa pillillä luoksetuloa ja istumista, siinä samalla ystäväni harjoitteli Minkan kanssa paikallaanoloa häiriössä. Lopuksi ystäväni treenaili vielä Minkan kanssa näyttelyjuttuja, juoksua ja seisottamista. 

Treenailu oli kyllä todella mukavaa ja minä innostun kerta kerralta enemmän, kun näen millä innolla ja älykkyydellä Lola tekee noita juttuja. Edes vuodenajan aiheuttama pimeys ja alku- ja loppulenkin kuraiset olosuhteet eivät latistaneet fiiliksiä. Me tietysti lähdemme tosi pienestä liikkeelle, mutta on kyllä niin kiva päästä tekemään Lolan kanssa yhdessä jotain, joka on meidän kahden juttu. :)   

Metsällä

Tänä viikonloppuna oli menoa ja meininkiä, niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Perjantaina menimme Janin vanhempien luo viikonlopuksi. Päivällä Jani kävi Lolan kanssa jälleen metsässä treenailemassa, sieltä tuo yllä oleva kuva lumisesta koirasta. :D Myös Pulla pääsi iltapäivällä pitkästä aikaa ulkoilemaan. Pulla meni heti ulko-ovelle odottamaan, kun kaivoin esille valjaat ja hihnan. Se nauttii kovasti ulkoilusta ja nykyään Pulla jää usein maukumaan eteisen ovelle kateellisena, kun Lola pääsee pihalle. Pullan kanssa pitäisi jaksaa käydä useammin ulkona, mutta kissan kanssa ulkoilu on jokseenkin raskasta eikä siihen saa itseään motivoitua riittävän usein. Perjantaina Pulla kuitenkin onneksi pääsi taas pihalle valloittamaan appivanhempien kotia ympäröivää metsää. :)  

Kukkulan kingi

Tiellä kävelevät ihmiset jännitti, meinattiin vallan jäädä paikoilleen. :D

Tässä postauksessa onkin vaihteeksi enemmän kuvia Pullasta kuin Lolasta. :) Ulkoilujen lisäksi kävimme illalla Janin mummulassa Lolan kanssa. Olin ylpeä meidän pennusta, se osasi käyttäytyä ihan hyvin, vaikka vieraita ihmisiä jännittikin jonkun verran. Pissavahinkojakaan ei sattunut ja loppuvierailusta Lola malttoi jopa käydä huilaamaan. 

Lauantaiaamuna lähdimme yhteisjahtiin, jossa tavoiteltiin saaliiksi peuroja tai kauriita. Alun alkaen suunnittelin ottavani jahtiin mukaan kameran, koska jahtiaamuksi oli luvattu auringonpaistetta ja pikkupakkasta. Janin isä kuitenkin ehdotti, että jos ottaisin Lolan mukaan kävelemään metsään. Minä en siis itse metsästä, minulla ei ole mitään lupia. Tykkään kuitenkin olla jahdissa, olen oikeastaan aina jahdissa Janin isän mukana, sillä hän on koiramiehenä ja siis kulkee metsässä. Jani on passimiehenä ja ainoa syy, miksen ole hänen kanssaan jahdeissa, on se etten halua seistä paikallani. Koiramiehen kanssa voin lisäksi olla avuksi, voin auttaa koirien kanssa jne. 

Koiria metsälle lähti tällä kertaa kolme, Lolan lisäksi Janin isän karkeakarvaiset mäyräkoirat Luru ja Viivi. Luru on 8-vuotias kokenut ajokoira, melkein jo eläkeikäinen siis. Viivi on Lurun pentu, 2-vuotias ajokoiran alku, ajossa useimmiten tiukasti emänsä kannoilla ajava tapaus. Aamulla kokoonnuttiin jahtiporukan kanssa puoli yhdeksältä ja jaettiin passipaikat. Minä ja Lola mentiin Janin isän eli koiramiehen mukaan. Mäyräkoirat päästettiin aamulla löydetylle peuran jäljelle. Alkuun Lola ihmetteli kovasti, miksi kaverit saavat mennä vapaana edellä, mutta heti kun mäyräkoirat katosivat näkyvistä, Lola unohti ne. Vähän se kuunteli ihmeissään, kun ajo lähti kulkemaan ja mäyräkoirat haukkuivat, muttei tietenkään ymmärtänyt oikeastaan mistä on kyse. Metson jälkiäkin nähtiin, mutta niistä Lola ei ymmärtänyt mitään. Välillä Lola joutui istumaan vähän aikaa, kun ajo tuli meitä kohti ja jouduimme jäämään syrjemmälle, kun koiramies valmistautui ampumaan jos ajo tulisi riittävän lähelle. Hienosti Lola osasi noissakin tilanteissa odottaa minun kanssani kunnes saatiin lupa liittyä jälleen koiramiehen seuraan.

Mäyräkoirilla lähti hyvä ajo eikä mennyt kauaa, kun laukaus ammuttiin. Valitettavasti riistaa ei saatu suoraan koirien edestä, mutta saaliiksi jäi kuitenkin naaraspeura, joka oli ilmeisesti säikähtänyt liikkeelle jahdin äänet kuultuaan. Muitakin peurahavaintoja tehtiin runsaasti, mutta enempää peuroja tai kauriita ei saatu ammuttua. Kun ammuttua peuraa lähdettiin hakemaan metsästä, menimme Lolan kanssa katsomaan sitä. Neiti ei kyllä uskaltanut juurikaan lähestyä peuraa ja pelkäsi, kun sitä alettiin vetää metsästä pois. Onneksi peurat eivät kuulukkaan Lolan tulevaan riistavalikoimaan, joten se ei haitannut, vaikka Lolaa ei peura kiinnostanutkaan. Jahdissa mentiin vielä toinen veto eli mäyräkoirat päästettiin pienen tauon jälkeen uudelleen metsään. En ottanut toiseen vetoon enää Lolaa mukaan, koska se oli niin väsynyt metsässä kuljeskelusta. Toisen vedon ajan Lola nukkui autossa. Harmiksemme ajoa tai peurahavaintoja ei kuitenkaan enää sinä päivänä saatu. 

Päivän saalis

Maisemat toisella vedolla.

Lopun edestä viikonloppua vietettiin isänpäivämeiningeissä, käytiin katsomassa pappoja ja isiä. Eläimillä oli loppu viikonloppu vapaata. :)

Talvi tuli!

Terkkuja taas meiltä! Tässä postauksessa vähän kuulumisia viikon ajalta ja pieni videopätkäkin löytyy postauksen lopusta. :) 

Melkein viikko sitten perjantaina ystävämme tulivat meille kylään ja Lolakin sai seuraa, kun tuttu colliekaveri Minka tuli meille (Ystäväni blogia, jossa kerrotaan näistä Lolan colliekavereista, voi muuten lukea täältä). Ystäviemme toinen koira Taika oli koirahoitolassa, koska se ei vielä tule niin hyvin toimeen Lolan kanssa, että ne uskaltaisi jättää keskenään. Ihan ensimmäiseksi lähdimme ystäväni ja Minkan ja Lolan kanssa käymään koirapuistossa. Ajatuksena oli, että Minka ja Lola pääsevät leikkimään ja purkamaan energiaa. Koirapuistossa oli paljon porukkaa ja onneksi kyseisessä puistossa oli erillinen pienten puoli, johon menimme ensin koiriemme kanssa. Lolaa jännittää jotkin isot koirat ja iso porukka olisi ollut sille liikaa, joten en halunnut laittaa sitä ollenkaan isojen puolelle leikkimään. Minka sen sijaan kävi hetkellisesti ison porukan kanssa leikkimässä. Asunnollemme palattuamme koirat olivat aika rauhassa, Lola alkoi melko pian vain nukkumaan.

Lola ja Minka sekä tietysti Pulla olivat perjantaina hyvän tovin keskenään, kun olimme porukalla liikenteessä. Hienosti olivat osanneet olla, kaikki eläimet vaikuttivat siltä, että ne olisivat vain nukkuneet. Lolakin oli pissannut sisälle vain kerran. Muutenkin tuntuu, ettei siihen enää mene kauan, kun Lolastakin tulee sisäsiisti. Se oli viime sunnuntaina yhteensä yhdeksän tuntia yksin kotona ja se oli pissannut sisälle vain kerran. Vaikuttaa pieneltä asialta, mutta mä olin ihan ikionnellinen enkä vaan malta odottaa sitä, että Lola on oikeasti varmuudella sisäsiisti. :D Mutta niin, takaisin ystäviemme vierailuun. Ilta/yö sujui siis eläimillä hyvin. Seuraavana päivänä haimme Taikankin koirahoitolasta meille. Koko eläinköörin kanssakin sujui ihan hyvin, Minka tosin pelkäsi Pullaa aika paljon ja kattihan tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen ja oikein pelotteli toista ehdoin tahdoin. Kerran Minka sai kynsistä niin, että se pelästyi oikein kunnolla. Toisaalta ajattelen, että terve kunnioitus koiralla pitääkin olla kissaa kohtaan ja Pulla oli kuitenkin kotonaan, joten täällä se saa olla pomo. Taikan ja Lolan osaltakin päivä sujui ihan mukavasti. Lola osasi pitää etäisyyden Taikaan ja kun katselimme elokuvaa, ne huilasivat melkein vierekkäin. Tämäkin saattaa kuulostaa pieneltä, mutta näiden kahden totuttaminen toisiinsa on vasta ihan alussa ja näin iso edistysaskel on jo todella hieno juttu. Tässä köllöttely kuva Lolasta ja Minkasta, siinä ne makoilivat ihmisten kanssa koko päivän telkkaria töllötellen. :D 

Tällä viikolla Jani ja Lola ovat käyneet kahtena päivänä Janin kotipuolessa treenailemassa metsässä, siis ihan vaan kuljeskelemassa metsässä ja pelloilla. Jani on nyt selkeästi ottanut Lolan metsästyskoulutuksesta vastuun ja luulenpa, että kohta noita kahta on vaikea pitää pois metsästä. :D Olen kuitenkin ennen kaikkea tyytyväinen, että Jani huolehtii tuosta metsästyskoulutuksesta, minulle jää siten aikaa treenailla Lolan kanssa muita juttuja. Tietysti olen tukena ja apuna metsästyskoulutuksessa edelleen, tarkoituksena olisikin mennä mahdollisimman pian metsään niin, että minä menen mukaan huolehtimaan siitä, että Lola istuu eikä lähde riistan perään, jos sattuisi Janille ammuttavaa riistaa eteen. Semmosta tosiaan nyt suunnitteilla, harmi vaan ettei nyt tulevana viikonloppuna saada sitä onnistumaan, mutta Jani on menossa Lolan kanssa jälleen keskenään. Tässä Janin ottamia kuvia tältä viikolta, kun hän on ollut koiraa treenaamassa.

Lolalla on aina irrallaan treenatessa tutkapanta kaulassa, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Kaiva kaiva!

Dummy on Lolan lemppari :)

Kuvista tosiaan näkyy, että talvi on tullut tänne meillekin päin. Paljoa ei ole lunta, mutta sen verran, että voi kutsua Lolan ensilumeksi. Neiti ei kyllä ollut oikein millänsäkkään lumesta, vähän lumihiutaleita nappaili ilmasta, mutta olisin kyllä odottanut isompia hepuleita. Jäätäkin Lola pääsi testaamaan tiistaina, kun käytiin kävelemässä läheisen lammen ympäri. Lampi oli jo aika hyvässä jäässä, kannatteli helposti pienen koiran painon. Aluksi Lola ihmetteli jäätä aika paljon, mutta lähtikin sitten aika rohkeasti jään päälle liukastelemaan. Yritin myös hieman seisottaa Lolaa et saatais kiva seisomiskuva. Ihan niin hyvää kuvaa ei saatu, ku olisin halunnut, mutta jonkinmoinen kuitenkin. Itse pidin häntää liian korkealla eikä koira ollut tarpeeksi rento, treenausta vaatii siis vielä. Tässä kuvia sieltä lenkiltä, Janin ottamia siis nämäkin. :) 

Mitä tämä on?!

Uskaltautui kuitenkin kokeilemaan, miltä jäällä meno tuntuu. (Hihnakin kainalon alta liukastelun jäljiltä :D)

Seisottamisyritys

Tuon kyseisen lenkin jälkeen halusin vielä kuvata lyhyen videon ihan tätä blogia varten. Siinä esitellään Lolan kanssa hiukan taitojamme. Videolla näkyy pillillä luoksetulo ja istuminen, maahanmeno, seuraaminen ja lelun kanssa irti- ja vapaa-käskyt. Täytyy tehdä jossain vaiheessa vähän parempi ja laajempi video, mutta tässä nyt tämmöinen pieni, mistä saa vähän käsitystä siitä, mitä Lola jo osaa. :)

Ensi kosketus agilityyn ja uusia tuulia

Viime torstaina ystäväni oli varannut meille tunnin aikaa hallilla, jossa voi treenata agilityä. Saavuimme hallille neljän maissa ja lähdimme ensin koirien kanssa lämmittelylenkille. Treenikavereina Lolalla oli tutut colliekaverit Taika ja Minka. Lämmittelimme koirat hyvin ja olimmekin melkein tunnin lenkillä. Aikamme hallilla alkoi siis viideltä. Laitoimme koirat kiinni ja ystäväni otti ensin Minkan treenaamaan. He koittivat aluksi muutamia esteitä, minä sain toimia palkinnon antajana. Minulla oli siis kippo, jossa oli pari namia ja seisoin odottamassa esteiden takana. Lola oli kovin rauhaton katsellessaan kaverin menoa, se olisi kovasti halunnut päästä itsekin toimintaan mukaan. Minkalla ei aluksi esteet tahtoneet oikein luonata, mutta yritimme niin kauan, että kahden esteen ylitys onnistui ja laitoimme sitten Minkan lepäämään hetkeksi.

Seuraavaksi otimme Lolan lauteille. Koska emme olleet koittaneet agilityä ennen, aloitimme helposta eli putkesta. Laitoimme Lolalle lyhyen suoran putken ja ystäväni otti koiran putken suulle. Minä menin palkkakipon kanssa putken toiseen päähän ja houkuttelin Lolan luokseni samalla, kun ystäväni varmisti, että se tulee putken läpi eikä ohi. Lola ymmärsi jujun aika äkkiä, kun putken päässä odotti namipalkkaa ja rutkasti kehuja. Hyvin pian Lola alkoi mennä heti palkan saatuaan uudelleen putkesta saadakseen toisesta päästä palkan ja kehut. Laitoimme vuorostaan Lolan lepäämään ja Minka pääsi jälleen lauteille. Tällä kertaa Minka treenasi kiikkulautaa, joka sujuikin siltä ihan hyvin. Osittain se myös treenaili itsekseen, juoksi esteitä läpi omatoimisesti, mitä oli hauska katsoa. :D

Otimme Lolan treenaamaan uudestaan ja tällä kertaa pidensimme putkea hieman. Pidempi putki ei menoa haitannut, ilolla mentiin putkea ees taas. Lisäsimme vielä putken eteen portin eli esteen ilman puomia. Istutin Lolan portin taa ja hyppy-käskystä lähdimme liikkeelle ja ohjasin koiran portin läpi ja sen jälkeen putkeen. Lola hoksasi jälleen aika nopeasti idean ja juoksi portin läpi innolla suoraan putkeen, jonka toisessa päässä ystäväni odotti palkan kanssa. Testasimme tätä samaa kuviota vielä siten, että istutin Lolan portin eteen, kiersin itse portin ja putken väliin ja jälleen hyppy-käskystä Lola sai lähteä liikkeelle. Hyvin Lola ymmärsi tämänkin harjoituksen eikä ongelmia ollut. Ystäväni kehui, että harvoin tuon ikäinen pentu malttaa odottaa lähtökäskyä noin hienosti kuin Lola. Se on tuon päivittäisen istumisharjoittelun tulosta, josta voidaan kyllä olla ylpeitä. :) Portti + putki -harjoitusten jälkeen Lola laitettiin jälleen lepäämään. Minka pääsi tekemään pienimuotoisesti rataa ja ystäväni treenasi sen kanssa rengasta, joka oli hiukan päässyt unohtumaan. 

Lola pääsi vielä kertaalleen treenaamaan ja tällä kertaa ystäväni ehdotti, että kokeilisimme mutkaputkea. Ihan aluksi Lola oli hieman hämillään mutkasta, koska toista päätä ei näkynyt ja se kääntyikin herkästi takaisinpäin. Alun kankeuden jälkeen se kuitenkin hoksasi mutkaputkenkin ja sekin alkoi sujua todella hyvin. Otettiin lopuksi siitä pari videotakin, joten tässä siis meidän taidonnäyte miten mennään läpi mutkaputkesta:

Lolan treenit olivat siinä, ystäväni treenaili vielä hiukan Minkan kanssa agilityä ja lopuksi Taikakin pääsi treenaamaan, tosin enemmänkin tokon muodossa, koska sille agility ei enää sovi. Treenien jälkeen kävimme vielä lyhyellä jäähdyttelylenkillä. Suunnitteilla olisi, että voisimme ystäväni kanssa mahdollisesti varata tuota hallia talven ajan jokseenkin säännöllisesti. Minä haluan tutustua agilityyn paremmin, koska tämä eka kerta sujui niin hyvin ja laji tuntui olevan Lolalle mieleinen ja sen energiatasoon sopiva. :D Katsotaan miten saadaan aikataulut ja muut sopimaan yhteen, mutta ihanteellista olisi talven ajan treenailla agilityä pienimuotoisesti, jotta ensi kesänä voisin mennä Lolan kanssa jollekin kurssille treenaamaan. 

Viikonloppuna olin reissussa Etelä-Pohjanmaalla ja Jani olikin koko viikonlopun Lolan kanssa. He kävivät paljon kulkemassa metsässä ja saivat Lolalle myös ensimmäisen riistatilanteen kanalinnulla. Jani oli bongannut autosta fasaanin kyhjöttämässä tien vieressä. Hän oli ottanut Lolan auton takaa ja he olivat lähestyneet lintua kauempaa. Lola ei varsinaisesti peläyttänyt lintua lentoon, mutta onnistuneen tilanteesta teki se, että kun lintu pyrähti lentoon, Jani sai Lolan istumaan ja odottamaan eikä koira suinkaan lähtenyt linnun perään. Harjoitustahan tuo vielä vaatii, mutta Jani oli iloinen siitä, että Lola etenee koulutuksessa kovaa vauhtia. Oli kiva kuulla, että heilläkin oli viikonloppu sujunut todella mukavasti metsästyskoulutuksen parissa. 

Itse olin viikonloppuna pitkästä aikaa ratsastamassa (viimeksi kesällä olen käynyt hevosen selässä) ja oli kyllä mahtava fiilis! Sen johdosta päätin etsiä täältä kotipuolesta hevosen, jota voisin käydä pari kertaa viikossa ratsastamassa. Tällä viikolla olenkin menossa katsomaan kahta eri ratsua, jotka ovat tarjolla vuokralle ja lisäksi menen yhteen ratsastuskouluun tutustumaan heidän hevosiinsa, jos sieltä löytyisi minulle vuokraheppa. Semmosia uusia tuulia siis omassa elämässä, lisää harrastuksia mun päiviin, mutta palataan siihen myöhemmin... :)