Joulu nurkan takana

Heippa taas kaikille! Joulu kolkuttelee jo melkein ovella ja sen takia blogikirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Meillä on kuitenkin eletty melko tavallista arkea, kunnes joululoma alkoi... 

Meidän kotona tehdään tällä hetkellä keittiöremonttia, jonka vuoksi jouduttiin jo viikko sitten lähtemään evakkoon vanhempiemme luo. Joulun yli tässä ainakin ollaan muiden nurkissa, uusi keittiö valmistuu mahdollisesti vasta uuden vuoden kynnyksellä. Torstaiaamuna, kun lähdettiin evakkoon, eläimet olivat aika ihmeissään. Häärättiin vähän joka suuntaan, kun laitettiin kaikki valmiiksi ennen remppamiesten tuloa. Pulla laitettiin matkakoppaan jo ennen remppaajien saapumista, koska jos se olisi kuullut ovikellon, se olisi mennyt piiloon ja siten lähtömme olisi vaikeutunut ja viivästynyt huomattavasti. Otin nämä kuvat tuona torstaiaamuna, kun odoteltiin remppaajia. Lola tuossa söpösti tarkkailee Pullaa, melkein kuin sanoen: "Älä huoli kamu, kyllä ne sut kohta sieltä päästää pois." :D

Eihän nuo kaksi ihan vieläkään parhaita kavereita ole, vierekkäin ei nukuta tai muuta sellaista, mutta kyllä ne elävät jo varsin sujuvaa rinnakkaiseloa. Lolan innokkuus on edelleen Pullalle ajoittain liikaa, mutta juuri eilen, kun Pulla kiehnasi jaloissani rapsutuksia kerjäten, se puski ohimennen myös Lolan päätä. Aika hellyyttävä näky se oli, niitä tarvitaan lisää että saan joskus kuvankin todisteeksi. :) 

Ollaan tosiaan kotoa oltu poissa jo melkein viikon. Tämän ajan olemme olleet isäni luona täällä maalla. Eläimet ovat sopeutuneet ihan hyvin ja Lolalla on ollut ihan kiitettävästi ohjelmaa. Perjantaina kävimme jälleen agihallilla treenailemassa, tällä kertaa kuitenkin teimme hyvin vähän agilityä, lähinnä vain putkea palauteltiin mieleen. Vaikka ei Lola siihen paljon mieleenpalauttelua tarvitse, sinne putkeen mennään innolla ihan joka kerta. Sen lisäksi yritin tehdä valsseja esteillä, mutta koska olin itse siinä ihan hukassa, päätin jättää niiden treenailun, etten turhaudu ja sitä kautta koira hermostu. Ystäväni treenaili koiransa Minkan kanssa paikallaanoloa häiriössä ja muita toko-juttuja. Lolan kanssa päätin sitten harjoitella pillillä luoksetuloa ja istumista. Istutin Lolan aivan hallin päätyyn, annoin paikka-käskyn ja kävelin hallin toiseen päähän. Kahdesta vihellyksestä Lola sai lähteä tulemaan luokse ja hyvin se jaksoikin odottaa. Yritin tämän jälkeen tehdä vielä niin, että istutin Lolan hallin päätyyn ja menin itse toiseen päätyyn, vihelsin luoksetulo-käskyn ja kun Lola pääsi keskelle hallia, yritin viheltää sen istumaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, mitä osasin kyllä odottaakin, Lola juoksi vielä hyvän matkaa ennen kuin se istui. Tein kuitenkin saman uudelleen huomattavasti lyhyemmällä matkalla, jolloin se onnistui hieman paremmin, mutta harjoitusta tämä vaatii vielä. Kotioloissa samainen harjoitus onnistuu jo suhteellisen hyvin. 

Lisäksi harjoittelimme ensimmäistä kertaa hallilla Lolan kanssa makuulleen menoa ja siinä paikallaanoloa. Kotona tätä on siis tehty, mutta hallilla pienessä häiriössä ei. Lola osasi hienosti olla paikallaan ja palkka tuli jo lyhyestä paikallaanolosta. Treenailimme myös seuraamista, missä keskityttiin eniten oikea aikaiseen palkkaukseen eli heti kun Lola kulki hienosti vierellä ja katsoi minua, se sai palkan. Pari kertaa seuraaminen sujui varsin hyvin ja sen lisäksi harjoiteltiin vielä seisomistakin hieman. Vaikka emme tällä kertaa tehneet agilityjuttuja, nämä olivat todelliset hyvän mielen treenit. Lähes kaikki mitä tehtiin, onnistui ja jos ei, niin ainakin helpotettuna sujui taas paremmin. Myös alku- ja loppulenkit sujuivat ihan hyvässä hengessä, Lola ei vetänyt niin paljon hihnassa kuin ennen, mikä sai minut hyvälle tuulelle. Edistystä tapahtuu siis koko ajan, pitää vain itse jaksaa treenata ja malttaa mielensä!  :) 

Lolalle tämä maalla oleilu on varmasti mieluisaa. Täällä siitä huolehtii vähän muutkin kuin minä tai Jani ja se tapaa melkein päivittäin muita ihmisiä, kun sukulaisiani käy tässä pihapiirissä paljon. Olen myös ollut positiivisesti yllättynyt siitä innosta, jolla perheenjäseneni ovat hoitaneet Lolaa. Meillä ei minun lapsuudessani ole ollut koiria ja perheestäni huomaa sen, että koiran läsnäolo ilahduttaa, ainakin suurimman osan aikaa. Lisäksi he ovat haltioissaan, kun Lola tottelee istu-käskyä ja on muutenkin tottelevainen. Nämä jutut ovat meille arkipäivää ja tietysti me näemme monia juttuja, joissa Lola voisi totella vieläkin paremmin. Toisaalta on kiva, kun Lolaa vähemmän näkevät kehuvat, kuinka tottelevainen se on, tulee itsellekin sellainen olo, että pitäisi olla iloinen myös siitä, mitä ollaan jo saavutettu. 

Maalla on siksikin kivaa, että Jani on käynyt Lolan kanssa treenailemassa lähes joka päivä. Täällä pääsee maastoon melkein kun kävelee vain ovesta ulos. Tähän loppuun vielä kuvia, joita Jani on ottanut treenaillessaan Lolan kanssa. 

Sunnuntaina ulkoillessa Jani ja Lola näkivät kauriita. Lola oli hienosti istunut paikallaan jännittävässä tilanteessa. :)

Vauhdikasta dummyn palautusta

Tässä meidän viimeiset kuulumiset ennen joulua, ehkä jopa viimeiset tänä vuonna. Toivotamme kaikille lukijoille rauhallista joulua ja riemukasta vuodenvaihdetta! 

T. Meidän perhe eli Kaisa ja Jani sekä Lola ja Pulla :)