First day in Dublin

Noniin, täällä sitä nyt sit ollaan, Dublinissa! :D Mut alotetaanpas alusta, elikkä eilisestä...

Eilen aamulla lähdettiin Janin kanssa kotoa matkaan kahdeksan maissa aamulla. Ensimmäinen pysäkki oli lapsuudenkodissani, johon jätimme minun autoni säilöön ja josta jatkoimme matkaa Helsinkiin isän kyydillä. Matka Helsinkiin kesti noin kolme tuntia, tosin pysähdyimme matkalla syömään, mikä lisäsi matka-aikaa. Lentokentällä olimme kahden maissa, jonka jälkeen teimme check-inin ja menimme vielä lentokentän kahvilaan odottelemaan, koska lentoni lähti vasta 16.15. Ehkä hyvin tietoisestikkin emme jättäneet Janin kanssa mitään suuria nyyhkyhyvästejä. Niin oli parempi, jotta erosta ei tullut liian hankala, koska kyllähän se silti tietysti kirpaisi. :P 

Kamat valmiina lähtöön!

Turvatarkastuksen toisella puolella olinkin sitten aivan yksin, mikä oli outoa, koska en ollut ennen lentänyt mihinkään yksin. Eipä siinä muuta ehtinyt kuin harppoa kylttien ohjeistamana omalle portille, jossa alettiinkin melkein heti ottaa porukkaa sisään, kun sinne pääsin. Nappiaikataulu siis, ei joutunut odottelemaan. :) Lento lähti ajallaan ja oli lopulta perillä kymmenisen minuuttia etuajassa. Lento Helsingistä Dubliniin suorana kesti kolmisen tuntia. Sain istua ihan itsekseni ja tapoin aikaa lähinnä kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla lentokentältä ostamaani cosmoa. Niin hövelikin olin, että ostin colaa ja sipsejä, kerrankin kukaan perheenjäsen tmv ei ollut jarruttelemassa, et ei osteta ku on niin kallista. Olihan se kallista, mut nyt oli niin erikoistilanne, että oli ihan pakko. :D 

Vielä Helsinki-Vantaalla

Jossain matkan varrella, jonkin mantereen yllä... :D

Vielä siinäkään vaiheessa, kun oltiin jo laskeuduttu Dubliniin, minua ei oikeastaan jännittänyt pahemmin. Tietysti hiukan, mutta ihmettelin itsekin sitä, kuinka vähän jännitin. Porteista päästyäni bongasin heti kolme poikaa, joilla oli itse askarrellut "Welcome Kaisa"-posterit käsissään. Vastaanotto oli lämmin ja tunsin heti olevani tervetullut. Hetken kesti, että sain käännettyä englannin kielen päälle, ajoittain se tahtoo mennä pois päältä vieläkin, saatan sanoa esimerkiksi "niinku" kun pitäisi sanoa "like". :D 

Ensimmäinen iso ero Suomeen verrattuna: vasemmanpuoleinen liikenne. Eikä se liikennekkään niinkään, mutta se, että ratti on autossa "väärällä" puolella. Loppujen lopuksi siihenkin tottui äkkiä, mutta onneksi tässä perheessä au pairin ei tarvitse ajaa autoa. Olisin varmasti aina väärällä kaistalla ja väärään suuntaan menossa. Toinen, hieman ongelmaa aiheuttanut asia, oli se, että pistorasiat ovat erilaisia. Onneksi sain jo aamulla adapterin ja puhelimen laturiin sopivan pään. 

Eilinen ilta eli ensimmäinen ilta Dublinissa sujui hyvin, lähinnä tutustumisen ja rennon koti-illan merkeissä. Syötiin hyvin ja pelattiin hieman muuttuvaa labyrinttia, joka oli ilmeisesti lahja jommalta kummalta aiemmalta suomalaiselta au pairilta. Annoin myös perheelle minun tuliaiseni Suomesta. Lapsille toin Tatun ja Patun Suomi -kirjan, mutta tietysti engalnniksi käännettynä. Koko perheelle toin kaksi Iittalan Kastehelmi -tuikkukippaa ja kaksi levyä Fazerin travel suklaata. Loppuillan jutustelimme kaikenlaista, lähinnä jutut keskittyivät Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. 

Tänään oli onneksi sunnuntai, joten heti ei tarvinnut orientoitua au pairin hommaan. Sain nukkua "pitkään", kahden tunnin aikaerosta ja tietysti uudesta paikasta johtuen en nukkunut kuin kahdeksaan, ensimmäisen kerran havahduin jo kuudelta paikallista aikaa. Päivä oli aika rento, lähdimme perheen isän ja poikien kanssa liikenteeseen, jotta perheen äiti sai opiskelurauhan. Kävimme ensin leikkikentällä, sen jälkeen söimme eväitä piknik-tyylisesti ja veimme keskimmäisen pojan synttärijuhliin. Sinä aikana, kun yksi pojista oli juhlissa, ajelimme hieman katselemassa paikkoja. Ajoimme merenrannalle ja söimme jäätelöt. Matkalla pojat kyselivät minulta, minkä ikäinen olen, ja ihmettelivät, miksi vastaukseni on muuttunut eilisestä. Sanoin, että eilen olin 23, tänään 24, jolloin heille selvisi, että minulla on syntymäpäivä. En halunnut sitä aiemmin mainostaa, koska olen kuitenkin saanut juhlia syntymäpäivääni läheisteni kanssa Suomessa ennen lähtöäni. Päivä oli säänkin puolesta hyvä, aurinko paistoi ja lämpöä oli noin 20 astetta, joten kotiin palattuamme söimme päivällisen takapihalla. Minulle kerrottiin, että tämä on kesän ensimmäinen hieno päivä. Tällaisella päivällä on todellakin hyvä aloittaa tämä au pair seikkailu! 

Tässä kuvia rannalta... Keli oli tosiaan mitä mahtavin! :)

Huomenna alkaa sitten varsinaiset au pairin työt, perheen äiti on tosin onneksi kotona pari ensimmäistä päivää. Myöhemmin sitten asiaa siitä, miten hommat lähtee käyntiin... Stay tuned! ;)