Jälleen on koittanut sunnuntai, joka alkaa vähitellen jo vakiintua siksi päiväksi, jolloin tämä blogi saa vähintään yhden uuden postauksen. Katsotaan, josko joku kerta jaksaisin arki-iltanakin kirjoitella. Viikko au pair -työn parissa sujui jälleen mukavasti, arki alkaa rutinoitua ja sitä myöten viikot alkavat kulua yhä nopeammin. Tiedän sen niin hyvin, että tämä aika tulee menemään yllättävän nopeasti. Silti, voi että kun huomenna on taas maanantai, hohhoijaa. :D
Tänä viikonloppuna, tarkemmin sanottuna eilen, oli ohjelmassa tämän perheen vanhimman lapsen First Holy Communion -juhla eli suomennettuna juhlittiin pojan ensimmäistä pyhää ehtoollista. Tämä juhla liittyy katolilaiseen kristinuskoon ja on irlantilaisille merkittävä elämän merkkipaalu. Ensimmäisen ehtoollisen lapsi saa katolilaisessa uskossa 7- tai 8 -vuotiaana. Varsinaista juhlapäivää edeltää katekismuksen ja rukousten opiskelu, jota ainakin tässä tapauksessa tehtiin koulussa. Ensimmäinen ehtoollinen -juhlan jälkeen, kun lapsi on noin 11- tai 12- vuotias, on hänellä vielä erikseen konfirmaatiojuhla. Systeemi on siis hieman erilainen kuin luterilaisessa Suomessa, jossa ensimmäinen ehtoollinen on osa konfirmaatiota.
Aamulla lähdettiin kirkolle. Kirkon pihamaa oli täynnä lapsia ja heidän perheitään ja sukulaisiaan. Ensimmäistä ehtoollistaan viettävät lapset olivat pukeutuneet hienosti, pojilla oli hienot puvut ja tytöt oli puettu valkoisiin mekkoihin ja joillain oli myös huntu hiuksiin kiinnitettynä. Juhlakalut näyttivät siis kuin morsiuspareilta. :D Juhla alkoi messulla, joka oli lähes kokonaan iirinkielinen, joten en ymmärtänyt puheesta mitään muuta kuin alun englanninkieliset tervetulosanat. Messu oli aluksi hyvin samanmoinen kuin luterilainen messu, paitsi että seurakunta ei laulanut juurikaan vaan lauluja esitti lähinnä kuoro sekä päivän juhlijat eli lapset, joilla oli ensimmäinen ehtoollinen. Erojakin messussa oli kuitenkin luterilaiseen messuun verrattuna jonkin verran, kuten se, että ehtoollisen edellä polvistuttiin. Ensimmäisen kerran kaikki polvistuivat papin puhuessa, myöhemmin polvistuminen tuntui olevan enemmän vapaaehtoista, sillä välillä joku oli polvillaan ja toiset istuivat normaalisti penkeillä. Välillä oli siis hieman hankala seurata, pitääkö nyt olla polvillaan vai eikö, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin istuttiin penkeillä tai välillä noustiin seisomaan. Itse ehtoollinen oli melko simppeli tapahtuma: Ensin ehtoollisella kävivät ensimmäista ehtoollistaan juhlivat lapset ja heidän vanhempansa. Sen jälkeen ehtoollisella saivat käydä kaikki. Ehtoollista ei kuitenkaan jaettu alttarilla vaan pappi tuli kirkon käytävälle jakamaan öylättejä. Erikoista oli myös se, että ehtoollisella sai ainoastaan öylätin, ei viiniä laisinkaan. Ehtoollisen jälkeen pappi sekä joitain muita miehiä puhui ja vähän väliä seurakunta taputti, mikä tuntui minusta oudolta, koska Suomessa kirkossa ei taputeta oikeastaan koskaan, ellei siellä ole jokin konsertti. Loppupuolella messua pappi sanoi jotakin, jonka jälkeen kaikki alkoivat jostain syystä kättelemään lähellä istuvia kanssaseurakuntalaisia.
Messun jälkeen siirryimme kirkosta viereiselle koululle, jonka salissa oli tarjolla teetä, kahvia, voileipiä ja kaikenlaisia makeita herkkuja. Lapset saivat syödä mielin määrin tarjottavia ja heille oli myös tarjolla sipsejä. Istumapaikkoja ei juuri ollut, joten kyseessä oli enimmäkseen niin sanotut "pystykaffeet". Minun silmissäni tilanne oli varsin kaaoottinen, lapset juoksivat ympäriinsä ja söivät herkkuja niin paljon kuin vain ehtivät. Muiden aikuisten mielestä tilaisuus oli kuitenkin hyvinkin onnistunut. (?)
Kahvien jälkeen siirryttiin pelihalliin, jossa lapset pelasivat lasersotaa ja keilasivat. Sillä aikaa aikuiset joivat kahvia ja istuskelivat. Koko ajan perheen sukulaisia tuli ja meni, minun oli vaikea pysyä kartalla siitä, kenet olin jo tavannut ja kenet en. Pelihallilta matka jatkui pubiin, jonne sitten saapui koko juhlaväki. Perhettä odotellessa juotiin baarin antimia ja perheen ja sankarin saavuttua paikalle, juotiin vielä hieman lisää. Tovi kului ennen kuin kaikki ohjattiin istumaan pöytiin, melko lähelle baaritiskiä. Pöytiin kaikille tuotiin lista, jossa oli kolme alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kolme jälkiruokaa. Jälkiruuat tosin sai unohtaa, koska jälkiruuaksi oli juhlan kunniaksi tilattua kakkua. Jokainen tilasi siis listalta alku- ja pääruuan, jotka tuotiin pöytään. Syömisen jälkeen juhla jatkui pitkälti vapaan istuskelun ja juttelun merkeissä, aina välillä haettiin baaritiskiltä juomista. Lapset uppoutuivat lähinnä videopelien ja tablettien maailmaan ja istuivat siten melko rauhassa pöydissään. Pubissa, juhlien välittömässä läheisyydessä, katsottiin rugby-peliä, jonka vuoksi välillä porukka intoutui huutamaan kannustuksia ja ilonkiljahduksia, kun maaleja tuli. Loppuillasta siirryttiin istumaan toiseen osaan pubia, jossa ilta jatkui edelleen juomisen ja jutustelun merkeissä. Kotiin lähdettiin vasta lähempänä puolta yötä.
Juhlapäivä oli todella mielenkiintoinen, tapasin uusia ihmisiä ja pääsin näkemään myös hieman erilaista osaa irlantilaisesta kulttuurista. Kuvia juhlista ei nyt tällä kertaa tule, jotta en loukkaa kenenkään yksityisyyttä (juhlapaikoista olisi tietty voinut ottaa kuvia, mutta eipä tietenkään siinä meiningeissä tullut mieleen). Tänään olen keskittynyt lähinnä toipumiseen, mitään krapulaa ei siis ole ollut, mutta ihan vaan lepääminen tuollaisen päivän jälkeen tekee hyvää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti