Huhhuh, nyt on vierähtänyt aivan liian pitkä aika viime päivityksestä. Puolustaudun kuitenkin sillä, että loppuaika Irlannissa oli todella kiireinen ja nyt Suomeen paluun jälkeenkin on tapahtunut niin paljon, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt istahtaa ja kirjoittaa. Tämä postaus keskittyy viimeisiin juttuihin Irlantiin liittyen ja seuraavassa postauksessa paljastankin sitten kaikki ne uudet tuulet, jotka täällä Suomessa puhaltaa. Mutta nyt siis hetkeksi vielä takaisin Irlantiin...
Viimeinen viikonloppuni Irlannissa eli 23.-24.7. kului mukavasti hieman reissaten. Isäni, hänen naisystävänsä ja pikkuveljeni tulivat Irlantiin minua tapaamaan ja lähdimme yhdessä matkalle Corkin maakuntaan, Kinsalen satamakaupunkiin. Lauantaina poppoo saapui Dubliniin puoliltapäivin. Tapasimme Heustonin rautatieasemalla, josta suuntasimme junalla kohti Corkin kaupunkia. Corkista matka jatkui taksilla majapaikkaamme, joka oli B&B maaseudulla, aivan Kinsalen kaupungin lähellä. Taksikuski ei osannut pelkän nimen perusteella majapaikkaan ja eksyimmekin hieman matkalla. Löysimme kuitenkin perille ja kirjauduttuamme sisään, lähdimme heti Kinsalen keskustaan, jossa meillä oli pöytävaraus Finn's Table -nimisessä ravintolassa. Siellä söimme hyvin (todella hyvin!) ja kävimme vielä sen jälkeen kiertelemässä kaupungilla sekä juomassa parissakin eri pubissa olutta ja siideriä. Tässä kuvia, joita otin Kinsalesta lauantaina.
 |
| Matkaseurani: Vasemmalta alkaen pikkuveljeni Lauri, Kirsti ja isäni Jussi. |
 |
| St. Multose Church |
Kuvista saa edes hieman käsitystä, kuinka hieno ja uniikki kaupunki Kinsale on. Sitä on kuitenkin vaikea kuvailla, siellä pitää käydä voidakseen todella arvostaa kaupungin kauneutta. Sunnuntaina heräsimme B&B:llä, söimme loistavan aamupalan, jonka jälkeen kiertelimme B&B:n ympäristössä ihaillen maaseudun maisemia. Tässä myös pari otosta B&B:n ympäristöstä.
Kirjauduttuamme ulos B&B:stä, saimme majapaikan pitäjiltä kyydin Kinsaleen, jossa vietimme vielä mukavan päivän kierrellen ja maisemia ihaillen. Kävimme lähemmin tutustumassa Desmondin linnaan. Se oli pääasiassa toiminut vankilana ja suuren nälänhädän aikaan myös vaivaistalona. Linna oli nykyään museo, jossa kerrottiin linnan historiasta ja siellä oli myös viinimuseo.
Kuljeskelimme vielä Kinsalessa, kävimme syömässä Fish & Chipsejä paikallisessa ravintolassa ja joimme myös jälleen olutta ja siideriä paikallisessa pubissa. Isä ja Kirsti maistoivat myös paikallisia oluita Kinsalen panimosta ja ne todettiin sen verran hyviksi, että kotiinkin piti ostaa pari. Haikein mielin lähdimme iltapäivällä Kinsalesta ensin bussilla Corkiin ja sieltä junalla taas Dubliniin. Pikkuveljeni sanoi moneen kertaan matkan aikana, että Kinsaleen pitää tulla joskus uudestaan, paremmalla ajalla.
Viikonlopun jälkeen minulla koitti paluu arkeen. Viikko alkoi kuitenkin hyvissä tunnelmissa, töitä oli enää 4 päivää jäljellä ja torstaina olisi aika palata takaisin koti-Suomeen. Lisäksi maanantaina tämä viikonlopun matkaseurue tuli vielä Ongariin tapaamaan host-perhettäni. Söimme paikallisessa pubissa ja istuskelimme pari tuntia jutellen. Minusta tuntui hyvältä, että edes osa perheestäni tapasi host-perheeni. Maanantain jälkeen viikko tuntui kuluvan hitaasti, lapset olivat koko ajan kotona, heillä ei ollut enää leirejä, joten minulla oli täysi työ keksiä heille tekemistä. Iltaisin aika meni nopeasti, kun keskityin pakkailuun ja muihin lähtövalmisteluihin. Pakkaamisen aloittaminen tuntui tuskallisen hankalalta, mutta kun vauhtiin pääsi, niin homma oli hetkessä hoidettu.
 |
| Matkalaukut pakattuina lähtöpäivän aamuna |
Torstaina, lähtöpäivän aamuna perheen lapset tulivat huoneeseeni antamaan läksiäislahjat. Hyvästelin perheen äidin jo aamulla, koska en näkisi häntä enää iltapäivällä. Päivä kului jokseenkin odottavissa tunnelmissa. Kun perheen isä tuli kotiin, lähdimme heti lentokentälle. Matka lentokentälle oli samalla haikea ja todella kutkuttava. Odotin kotiinpääsyä kärsimättömänä! Lasten hyvästely tuntui pahalta, mutta kun kotimatka alkoi, en osannut enää muuta ajatellakkaan kuin sitä, että pian olisin taas kotona rakkaideni luona. Lento sujui hyvin, mutta viimeiset hetket lentokoneessa olivat kaikista vaikeimmat, ei olisi malttanut odottaa, että pääsee näkemään kaikki läheiset jälleen. Nyt olen ollut kohta jo kolme viikkoa Suomessa, elämä on palannut tietyillä tavoilla uomilleen ja toisaalta todella moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Siitä lisää piakkoin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti