Huh, onpa taas pitkä aika, kun oon
viimeksi kirjoitellut! No, on mulla taas hyvä syykin, alkukuu on
nimittäin mennyt muuttaessa uuteen kotiin. :) Tietysti myös Lolan kanssa on
touhuttu paljon kaikkea. Nyt on keskitytty uuteen kotiin
totutteluun, ihan me kaikki, ihmiset ja eläimet.
Siinä
sivussa on tietysti harjoiteltu Lolan kanssa koko ajan kaikkia niitä
samoja perustottelevaisuuteen liittyviä juttuja kuin ennenkin. Lola osaa
istua käskystä jo melko varmasti ja tulee luokse pillillä ja myös
vihellyksestä. Lolalle on myös opetettu, ettei se saa kulkea ovesta
ennen kuin se saa luvan. Siis uloslähtiessä Lolan tulee istua nätisti
odottamassa ovella, päästää ihminen kulkemaan siitä ensin ja vasta
vapaa-käskystä kulkea itse oviaukosta. Tämäkin sujuu neidiltä aikalailla
hyvin jo. Jani on nyt myös pienimuotoisesti harjoitellut Lolan kanssa
noutoa siten, että hän käskee Lolan istumaan, heittää esineen ja samalla
pitää koiran paikallaan, jottei se lähde heti lentävän esineen perään.
Vasta nouto-käskystä Lola pääsee esineen luo ja tuo sen takaisin.
Esineen luovutuksessa on ongelma, sillä yleensä Lola ei
tahdo tuoda esinettä suoraan ihmiselle. Tätä pitää vielä treenata ja
saada jotenkin luovutuksesta koiralle mieluinen eikä suinkaan sellainen,
että se menettää heti esineen ihmiselle.
Nyt
uudessa kodissa, kun asumme kaupungissa, isoin opeteltava asia on
hihnassa kulkeminen. Lola vetää vielä hihnassa todella paljon ja sen
vuoksi pidemmät lenkit ovat hankalia, koska tyttö vetää itsensä
henkihieveriin. Vähitellen Lolaa pyritään opettamaan olemaan vetämättä
siten, että joka kerta, kun se vetää, taluttaja pysähtyy eikä matka
jatku ennen kuin vetäminen loppuu. Katsotaan nyt, miten tämä menetelmä
tehoaa ja toivotaan, että tyttö pian tottuisi hihnassa kulkemiseen.
Olemme
kaikki tottuneet uuteen kotiin melko hyvin. Ainoa ongelma on siinä,
että Lola saa paljon kaikenlaista "tuhoa" aikaan, jos sen jättää yksin. Portti laitetaan
tänään tilaukseen, jotta Lolan saisi rajattua isoon eteiseen siksi
aikaa, kun olemme poissa.
Tässä
vielä joitain kuvia, osa on vielä siltä ajalta kun asuimme isäni luona
ja jotkut jo tämän uuden kodin ajalta. Vähän sekalaista satoa, mutta
näistä vähän näkee viime viikkojen meininkejä.
Tässä Lolan taidonnäytteitä siitä, kuinka kaikenlaisia esineitä voi käyttää harjoituksissa ja kuinka ne suussa istutaan nätisti:
Vielä isälläni asuessamme kokeilimme pariin kertaan ulkoilua niin, että molemmat eläimet olivat mukana menossa. Ensimmäinen kerta oli katastrofi, kun molemmat olivat hihnassa, Lola veti kauheasti, hyppi Pullan ympärillä ja hihnat sotkeentuivat. Lopulta sillä kerralla Pulla suuttui Lolaan ja kävi ensi kertaa kynnet edellä päälle. Sama toistui vielä sisälle palattuammekin, jolloin Lola ei tehnyt mitään ja Pulla vain hyökkäsi päälle. Siinä tilanteessa kissa kyllä sai aikamoisen komennon, koska Lola ei tehnyt mitään eli Pulla hyökkäsi täysin ilman syytä.
Tässä on kuitenkin kuvia toisesta ulkoilusta, jossa otimme molemmat eläimet mukaan. Tällä kertaa jätimme kuitenkin Lolalta hihnan pois ja kaikki sujuikin paljon paremmin. Lola ja Pulla eivät vieläkään ole ylimpiä ystäviä, Pulla ei välitä Lolan innokkuudesta, mutta ne totuttelevat elämään sovussa ja pääasia on kuitenkin se, että Lola on säästynyt kokonaan kissan kynsien aiheuttamilta vahingoilta.
 |
| Leikitään! :D |
 |
| Mihin se ny meni? |
 |
| Pulla ja the häntä :D |
 |
| Tutkimista yhteistuumin :) |
Tässä vielä sekalaisia kuvia viime ajoilta. :)
 |
| Lola on ymmärtänyt jalkapallojen lumoavan voiman. Todella kivoja kantaa, vaikka hankalia ottaa suuhun ja melkein isompia kuin itse koira. :D |
 | ||
| Hain kirjastosta meille vähän luettavaa... |
 |
| Tänään läheisellä lenkkireitillä. Kovaa vauhtia Lola kasvaa, pysykääpä kuulolla... ;) |
Ihanan kiinnostavaa lukea tätä blogia, kun meille kotiutui aikalailla samoihin aikoihin Lolan ikätoveri, myöskin metsästyshommiin koulittava englanninspringerspanieli. Täsmälleen samojen asioiden kanssa siis painitaan!
VastaaPoistaSepillä on kans välillä lähtenyt hihnassa kierrokset kasvamaan. Testattiin myös tuota samaista pysähtymismetodia, mut aina kun pentu oli pysähtynyt, se singahti välittömästi liikuttaessa vetämään. ei se tuntunut tajuavan ollenkaan, mitä hain. Aloin sit opettaa huonon käytöksen tilalle hyvää käytöstä palkitsemalla koirapoikaa vierellä kulkemisesta ja silmiin tapittamisesta. Ensin sisällä ilman hihnaa ja sit ulkona. Huomattavasti paremmin menee nyt lenkit, joten voin suositella. Kyllä tuo edelleen välillä vetää, jos on jotain superkiinnostavaa kuten tutut, kaverikoirat tai jotku superhajut, mut parannusta on tapahtunut selkeästi :)
Kiitos kommentistasi, kiva kuulla että nää jutut kiinnostaa! Hauska myös kuulla, että olette noinkin samanlaisessa tilanteessa. :)
PoistaKiitos myös kovasti vinkeistä, täytyykin ehdottomasti kokeilla tuota, kun on todistetusti toimiva niksi. Se olisi ollut kiinnostava tietää, että millaista palkkaamista käytit siinä opettamisessa? Meillä kun ei ole oikeastaan missään käytetty nameja tms syötävää palkkaamisessa, ainoastaan kehuja. Tietysti pienet namipalkkaamiset eivät kai kauheasti ainakaan pennun tapakasvatuksessa haittaa, mutta metsästyshenkiset kouluttajat ovat sanoneet, ettei nameja saisi metsästyskoiran koulutuksessa juurikaan käyttää. :)
Minä oon tunkenut namia naamaan aivan huoletta! Toi koira on niin ahne, että se palkkaantuu todella innokkaasti nameista ja tähän mennessä kaikki koulutus on tehty siltä kantilta. Joskus oon myös palkannut suosikkileluilla ja pienellä leikkihetkellä, mutta ne yleensä kiihdyttää niin paljon, että jatkohommista ei tahdo tulla yhtään mitään. Kehuista toi sesse ei ymmärrä yhtään mitään :D Tuijottaa vaan takaisin, et "ookoo kiitti, mut missä ne herkut". Voi olla, että vanhempana alkaa arvostaa niitäkin. Rapsutuksista tykkää kans, joten niitä oon kans antanut välillä, että on vaihtelua. Oon facebookissa ryhmässä "Lintukoirien positiivinen koulutus" ja sieltä oon nappaillut vinkkejä metsästyskoulutukseen. Lähinnä ajatus tuossa namittamisessa on, että meidän kanssa on kivaa ja kannattavaa puuhailla menemään. Tiedostan kyllä, että metsästystilanteissa tuota ei saa istumaan riistan noustua pelkällä namilla, mutta ideana on nyt pentuna vahvistaa namilla toivottua käytöstä ja saada se toiminta jäämään niin automaattiseksi koiran mieleen, että lopulta nameja ei enää tarvita. En oikein tiedä, miten tuosta muuten saisi salonkikelpoista kaveria, jonka kanssa jaksaa arjessa elää. Mekin asutaan kuitenkin vilkkaalla paikalla kerrostalossa, joten toi hihnakäytös on aivan must taito. Jos haluaa kokeilla tuota sivulla kävelyn reenaamista niin esimerkiksi tämä video on siitä hyvä esimerkki: https://www.youtube.com/watch?v=ZvcB8fd4Ab8
VastaaPoistaMiten ne metsästyshenkiset kouluttajat ovat sitten ohjanneet teitä palkkaamaan koiraa? Me ollaan reenattu dummyn noutoakin nameilla ja kyllä se tähän mennessä on toiminut aivan hyvin :)
Hyvä videopätkä tosiaan, täytyy tuollaista harjoitusta alkaa tekemään ja soveltamaan! :) Meillä on palkattu lähes pelkästään kehuilla, Lola on todella miellyttämishaluinen ja vastaa kehuihin suunnattomalla innolla ja rakkaudella. Ruoka on tavallaan ollut palkka Lolalle vain, kun ruokailutilanteissa ollaan opeteltu pillillä luoksetulo ja istuminen. Siinä suhteessa se kuitenkin selvästi eroaa teidän Sepistä, että Lolalle kehut riittävät vallan hyvin. :)
PoistaNämä kouluttajat, jotka ovat puhuneet nimenomaan metsästyskoulutuksesta, vannovat vuolaiden kehujen voimaan palkkana. Pennulla kaikki tehdään leikin kautta ja palkkana on ihmisen jakamaton huomio. Erittäin miellyttämishaluiselle koiralle tämä toimiikin hyvin, mutta tietysti jos pentu ei vastaa riittävästi kehuihin, niin namejakin tarvitaan. Metsästyskouluttajat perustelivat namien välttämistä myös sillä, että silloin koira oppii tottelemaan nameja eikä ohjaajaa, yksi mielipide kai tämäkin. Jokainen omistaja kuitenkin tietysti hakee oman tapansa toimia ja opettaa näitä asioita, myöhemmin sen sitten näkee mikä toimii ja mikä ei. Lolan kasvattajakin on itse metsästäjä ja sanoi, että varsinkin pennun koulutuksessa nameja voi käyttää ainakin aluksi, joten ajattelin kyllä tässä hihnakäyttäytymisessä turvautua aivan ensin alkuun niihin nameihin ja vähitellen vaihtaa ne kehuihin, uskoisin tämän toimivan Lolalla vallan hyvin. :)